Tempaistiin aamujäljet Susannan ja Taiston kanssa. Riesan jäljen pituutta oli noin 100 m ja namit joka askeleella kantapäässä. Pelto oli märkä ja upposin sinne jossainmäärin.... Jälki sai vanheta vajaan puoli tuntia. Tuulta ei juuri ollut mutta se vähä mitä oli oli vastaista. Plaah mä putosin eufeerisesta superjälkisuoritus tilasta. Meni kyllä suht ok mutta

• lähetys oli ihan päin honkia, jokohan sitä jossain vaiheessa osaisi siihen tehdä rauhoittumisen.
• kohellusalun jälkeen tuli yksi ihan ihme haahuilukohtaus kun estin menoa, Riesa on sen verran ohjaajapehmeä että saa oikeasti olla varovainen ettei tule vahingossa mitään nyppyjä.
• askeleet näkyivät ihan tajuttoman hyvin mikä johti siihen että pyrki nokkimaan askeleesta toiseen, tämän huomaa siellä liinanpääsä ryssimisenä ja hankalana ohjauksena. Eron tajuaa kun vertaa tuohon hyvin menneeseen 12. jälkeen, joka oli ihan tajuttoman helppo ohjata, kun nenä pysyi kokoajan ihan lähellä maata ja askelta haettiin heti askeleen jälkeen nuuhkimalla.
• lopussa näki purkin joten meni vauhdilla viimeiset kaksi askelta ja tuli sähellys olo koko lopusta..

Onneksi Taisto teki tosi hyvän jäljen, tuli hyvä fiilis.

Meidän seuraavassa jäljessä voisi:

• vaikkapa vaihdella askeleen pituutta.
• se on tehtävä sellaiselle alustalle, ettei askeleet näy.
• namit paremmin piiloon ja alkuun useita askelia joissa nami on kannassa ja kärjessä ja loppuun kanssa ja välillä vaihdellaan sen namin palkkaa askeleessa. 
• loppupalkka ilman purkkia vaihteeksi.
• sitten sen annetaan vanheta se tunti ja jos tuulee niin myötätuuleen.
• keskittynyt selkeä aloitus

Eilen tottisreeneissä saatiin lainata Taiston narupalloja ja ne olikin aikas mukavat. Riesa juoksi kieli vyönalla pallon perässä aikas monta heittoa. Rättileikkien ongelma on edelleen se, että Riesa ei minulle rättiä tuo sen voitettuaan vaan lillittelee pakoon. Nyt havaitsin maanantaireeneissä semmoisen, että jos menen kontilleen niin Riesa tuokin rätiä silloin. Ilmeisesti mä olen ihan liian uhkaava pystyssä. Riesan täytyy varmaan saada olla vähän enemmän tuhma noin yleisesti... Ja mä voisin vähän vähentää sitä rätistä vaivaamista ja antaa Riesan helpommin voittaa ja useammin ja nyt voi kun se tulee sen kanssa luo jos olen maissa.

Eteenmeno harjoitukset tuli aloitettua. Laitoin koiranmakkarakupin ämpärin päälle ennen reeniä. Ja lopuksi sitten lähdettiin toiselta laidalta etenemään, kokoajan toistin "eteen, eteen" ja pari metriä ennen Riesa ryykäsi ämpärille. Kauheella kiireellä se syö, ahne, onneksi.