Heh.. Riesa on joo lopetellut juoksunsa tuossa jonkin aikaa sitten jo. Ohjelmaa on tosiaan ollut. Muutama mettäjälki touhuttu. Ruotsissa tuli käytyä, todellinen A-luokan retki, eli ilman koiria ja lapsia. Tuuletusreissua olikin odotettu kuin kuuta nousevaa. Torstaina tuli oikein seurattua näytelmiä niin, että nahka paloin Tukholman auringon alla. Perjantainana maailmanvoittaja menikin sitten enemmän tuliaisia ostellessa. Ai juu pääsinhän ennen kehää testaamaan miten Elli juoksee "Sini thö superhändlerin" (HAH) kulettamana ja kyllä me juostiin, mutta paremmin meni kehässä omistajan kanssa.

No jokatapauksessa tuliaisosastosta mukaan tarttui erinomaiselta vaikuttava juoksu/vetovyö, jossa joustokuminauhat ja kiinnitysnauha koukuille, joihin vaelluksella saisi pussukoita yms. roikkumaan. Remun ja Teuvon kanssa tuli näitä lähipuistoja kierrettyä, Teuvo taisi käväistä Ismon kanssa ihan Kolilla saakkakin. Topilta jäi se huba väliin kun kolmea koiraa ei olisi kyllä saanut meidän telttaan ängettyä. No kuitenkin pari kappaletta löytyy koirarinkkoja, joten eiköhän pikku kierros Helvetinjärvellä kutsu Riesaakin. Näin kaupunkiolosuhteissa Riesa pääsee/joutuu vetojuhdaksi ihan lenkillä muutaman kerran viikossa. Täytyy sanoa että meillä on kyllä kuitattu lenkitystä jonkin verran tuolla pihassa oleilulla. Onneksi tuo Topin jo ravaama orapihlaja-aidan mondo toimii Riesallakin melko hyvin, on kirittäjiä, pyörät, mopot, lastenrattaat, autot, bussit ja tapparan a-junnut tms. jääkiekkoilijat joita näillänurkilla riittää...

Leirillekin päästiin. Odottelin Jaanan lennon laukkuaulassa, kun huomasin että dysselin koneen kapsäkit tulevat ihan samalle hihnalle mistä juuri tuli poimittua Tukholman kapsäkki. Pakko oli laittaa reppu ruumaan kun tuli ostettua turkinhoitoainetta (joo sekin vielä, saa nauraa). Isoin syy miksi tuli jäätyä tullin paremmalle puolelle odottelemaan Jaanan (&familyn) laskeutumista (siis sen sijaan että olisi hyvissä ajoin käynyt ostamassa niitä leirikaljoja), oli se että Jaana oli alustavasti kertonut, että Manta on tosi kiukkunen lennonjälkeen ja puree häntä kun pääsee häkistä. Mielenkiinnolla siis jäin odottelemaan vaikka kello uhkaavasti lähestyi ilta yhdeksää. Oli kyllä aika pettymys kun Manta ei sitten purutkaan, edes lentokenttävirkailijaa vaan iloisesti morjensti kaikki.  No siitä sitten kauheella höökillä nappasin avuliaana Mantan ja jättihäkin mukaan, kun Jaanalla oli muutama lapsi paimennettavana. Mantan kanssa pöhättiin tuloaulan puolelle etsimään kioskia, joka löytyi sitten vasta kysymällä kahvilasta (hieman epäilyttästi naama punaiseksi palaneena koira hihnassa, lentoboksi kärryillä "Mistäköhän saisi ostaa olutta..."). Aika kohelluksen ja hissiajelun jälkeen alakerrassa kioskintäti onnitteli, kun kerittiin ihan viimehetkillä. Se muuten se iso lentohäkki mahtuu hissiin juuri ja juuri. Ja eikun Fiat Bravo the tilaihmeeseen häkit koira & kamat ja pudotettiin häkki Maijulle ja siitä kohti Hauhoa. Riesa oli päässyt jo etukäteen Susannan kyydillä leirille, ei ollut pikataival enää tuottanut tuskaa, joten taitaa autopahoinvointi olla virallisesti takanapäin.

Leirillä sitten tehtiin vietinedistysreeniä. Pikku pätkä tottista, joo seuraamisessa lelulla poikittaa ja perusasento sitäkautta vino, eli eikun makkarat jatkossa, jotta tulisi asento kuntoon. Onneksi ei kovinmontaa harjoitetta lelulla ole tehty. Leikki oli ekalla kiekalla sellaista aika perus diipadaapaa mitä Riesa esittää. Toinen kerta oli Riesalle lauantaina ihan liikaa, ei voi jaksaau huh huh. Sunnuntaina leikittiin sitten vain yksi kiekka mikä oli hieman reippaampi, muistaakseni, kuin lauantain esitykset. Neuvoiksi Riesan leikitykseen tuli, päivittäinen leikkituokio, vatkataan sitä patukkaa edes takas mutta ei kiskota itse. Kun koira kiskoo niin annetaan viedä, mennään siis perässä, jolloin koira tuntee itsensä vahvaksi.
Koiran saa paremmin vastustamaan kun kääntää itse selän, mutta pitää siis patukasta edelleen kiinni. Tätä epistolaa ollaan nyt seurattu ja kyllä näyttää toimivan. Hitsi kun oli yöllä leirinuotiolla niin armottoman väsynyt, ettei Jaanan kyselytunnilla muistanut kysyä että mitä se Riesa muka patukka suussa kanavoi, se kun on ihmetyttänyt jo pitkään.

Jaana tuli vielä meille yöksi odottelemaan aamusta/päivästä lähtevää Varkauden junaan ja Susannakin liittyi seuraan joten briard ja koulutusaiheista keskustelua riitti vielä sunnuntaina yömyöhälle. Riesan noutoa kerkesin Jaanalle vilauttaa ja tosiaan nyt kun olen opettanut sitä vetämään palikasta niin sehän lähtee peruuttelemaan heti kun kädet lähestyvät kapulaa ja eikun korjaamaan.

Tänään tehtiin muuten sitten kokopäivän veneretki, kokoonpanolla Ismo, minä, lapset & Riesa. Ainoo jolta reissussa EI mennyt kertaakaan hermot oli Riesa. Hitsi että oli helppo koira purjeveneessä, tosin söi muksujen evässämpylät, kyllä, suoraan niiden kädestä heti kun silmä vältti. Pimeensalmen telakalle päästiin terassille syömään vielä kivasti mutta kotisataamaan rantautuminen ei mennyt ihan putkeen. Jäin _vähän_  roikkumaan toinen jalka veneessä ja toinen jalka laiturilla ja sitten se tuuli painoikin venettä pois päin. Ei mennyt spagaati ei. Molskin kuitenkin laiturille ja Ismo heitti uuden lenkin kajuutassa parkuvien kakrujen kanssa ja venekin saatiin kiinni. Tietty se helpotti että olin valmiiksi laiturilla. Ismo sanoi että olisi saanut hyvän kuvan minusta kun kaikki vaatteet vaan valui vettä, mutta ei saanut kun digipokkari oli niiden housujen reisitaskussa... Notta semmoinen eväsretki. 

Leirikuvia (paljon) löytyy täältä, nekun tuli ennen veneilyä siirreltyä kovalevylle. Mielenkiinnolla odotetaan että auttaako hiustenkuivaajalla puhallus vai huuhtoituivatko veneilykuvat muistikortilta Näsijärveen. Kamerassa ainakin on linssien välissä vesikupla, varmaan ainoa digipokkari joka toimii myös vatupassina.