Eipä oltu päästy maanantaitreeneihin pitkään aikaan nyt sitten vihdoista pääsin, tosin myöhässä kuten aina, kun Ismon liukuva työaika tuntuu liukuvan vain yhteen suuntaan... Kentällä oli jo siirrytty pentutottikseen ja Susanna hihkasi meidätkin samantein kentälle. No eikun menoksi rensseleitä ja nakkeja vähän mukaan ja koira, joka singahteli joka suuntaan ja lopuksi vielä juuri käyttöön otetusta Topin vanhasta pannasta ulos, aiheuttaen hävyttömästi häiriötä. Troyan-idoli oli juuri seuraamisharjoituksessa ja sai kokea ahdistelua urakalla, ennekuin sain Riesan järjestykseen. Super-Troyania ei pahemmin pinkit saparot työhommien aikana lumonneet. Sorry Sari, tein lisää reikiä kaulapantaan. Huvittavaa oli kun Riesa riekkumiselta havaitsi että meikä ei ihan tyytyväinen käytökseen nyt ole, niin sitten tultiin ryömien ja pyörien maata pitkin litteenä luokse. Aika hassun näköistä ja en pahemmin edes huutanut tai meuhkannut sanoin vain vahvasti että tuolla lailla ei tehdä. Tämän episodin jälkeen Riesa sitten tarjoilikin enemmän kontaktia ja leikkikin kivasti.
 
Tottistelun jälkeen väänsin noin 160 askelta pitkän jäljen (nummero 19) kentän reunaan, ipopiilojen taakse. Nyt lähti sujumaan. Päätin että nyt on näkemys, että en ota tressiä omasta ohjaamisesta jos en saa jarrutettua riittävän ajoissa niin sou not sitten menee askel yli. Alku mentiin jännittyneessä tilassa molemmat, sitten meni pätkä oikein hyvin ja ajattelin että hienoa ja päätin kertoa Riesallekin että nyt menee hyvin ja Riesahan kehusta poukkasi minua katsomaan ja häntää heiluttamaan ja ennekuin kerkesin jälki sanoa jatkoi uudelleen nuuhkimista. Loppu mentiin sitten vähemmän "tilanteissa" rennommin molemmat.
 
Riesa palkittuu kehuista varmaan jopa enemmän kuin rätti/palloleikistä, mikä minulle on aikas uutta tuolleen koiraa kouluttaessa. Se on oikeastaan aika hellyyttävää. Susannan kanssa tätä pohdittiin että varmaan olisi hyvä eristää Riesa reenipäivinä tuon lapsiportin taakse omiin oloihin, josko vahvistuisi vielä enemmän tuo laumavietin hyväksikäyttö. 
 
Tiistaina sitten hakua. Riesan kanssa käytiin hakemassa haju, uusien oppien mukaisesti. Nuuhkaistiin Susannan peittävää pressua ja palattiin keskilinjalle josta sitten "lähetys". Riesa jolkotteli metsän suuntaan kunnes noin 15 metriä ennen Susannaa syttyi päässä lamppu *pim* ja sitten juostiin pressun luo kovaa. Toinen toisto ihan samanmoinen. Täytyy sanoa että huvittaa, hieman erilaista touhua kuin aikoinaan Remun kanssa ja aika paljon erilaisempi koirakin nyt kuin Remu, jolla meni kuppi nurin jo kun ajettiin hiekkatielle, joka saattoi johtaa hakumetsään. Ah aika kultaa muistot mutta kyllä silloin oli pakoa ja puolipakoa ja viuhkaa ja haamua ja äänimerkkiä, oli vaikka mitä, mutta nyt on haju.
 
Sitten ohjelmassa oli esineruutu. Riesa ymmärsi olla kiinnostunut esineestä ihan sen takia kun minä olin niiin innoissani siitä rätistä ;)
 
Ja kun kerran reenaamaan alettiin niin vielä polkemaan joukolla jälkiä. Nyt siis jälki nummero 20 vajaa 200 askelta ja askeleet näkyi sen verran hyvin että sain ohjattua paremmin. Vasen jälki jää huonommalle. Osittain saattaa johtua siitä että liina tulee nyt oikean etujalan takaa mikä aiheuttaa hieman vinon asennon jälkeen nähden. Voisi kokeilla kahdella liinalla josko saisi ohjattua asennon suoraan. Liina takajalkojen välistä ei oikein toiminut kun oikaisin oman ajoasentoni. Mulla oli kyllä askelväli hieman liian lyhyt noissa korjatuissa jäljissä, välissä ei varmaan ollut kuin 5 cm nyt oli noin 10 cm. Jonkinverran taisi tulla nokkimista mutta pääsääntöisesti nokka liukui askeleesta toiseen.