Kylläpä on jotenkin hämmästyttävän monimutkaista tuo koiran kouluttaminen. Itsellä on ote ihan kadoksissa. Riesa on kasvanut ja totuttelee siihen että jalat on vähän pidemmät, ainakin tuntuu että elämä on yhtä koikkelehtimista ja koheltamista. Ja yllätys yllätys koirani pomppii ja on kovin vilkkaan oloinen...

Tokotus reenit on aloitettu ja hyvä niin. Oli kyllä niin ilo katsella kuinka pikkuinen Ihqu oli oppinut tässä meidän kahden kuukauden loman aikana vaikka mitä hienoa. Ja me ollaan sitten unohdettu sekin vähän mitä osattiin ja opittu pomppimaan.  

Nonniin meillä on suunnitelma: nelisen pikku reeniä per päivä. Treenit aamulla, päivällä, iltapäivällä ja  illalla silleen muksujen ulosmenoihin ja ruokailuihin sovitettuna ei näytä olevan kovin paha rasti. Ja sitten ei sössätä enää useaa liikettä per reeni per päivä vaan vain yhtä ja aamulla vielä treeni edellisen päivän teemasta. Tällä viikolla on ohjelmassa eteen istuminen ja sivulle tulo. Siis tuo eteentulohan oli jo hyvä mutta nyt kun Riesa oli yllättäen kasvanut ja minä onnistuneesti naksutellut vähän väärään aikaan oli lopputulema se että Riesa tökkäsi nenänsä joka kerta private parts alueelle. *auts* Eteen istumista hierottiin sitten eilen ja vielä aamusta tänään. Otin kosketuskepin avuksi ja onnistuin opettamaan että edessä tehdään pikku pomppu. *huah* No vähän hierotaan sitä ajoitusta naksutteluun ja jospa laskisi sitä keppiä alemmaksi. Tänään kuitenkin sivulletuloa loput treenit ja huomenna taas tuossa edessä istahtamista. Pitoa täytyy saada myös molempiin, tässäkin varmaan voisi käyttää sitä että kasvattaa keskiarvoa.

Leikitty on myös. Riesa roikkuu rätissä kivasti. Selkeä ero meidän poikiin verrattuna on se että kun Riesa ottaa pyyhkeestä kiinni niin se pitää kiinni eikä mupella sitä rättiä ja kun antaa sen voittaa se vielä kasaa pyyhkeen syvälle suuhun ja pitää kiinni. Täytyisi keksiä joku irroituskeino, namin lisäksi, jotta saisi rätin pois laskematta viettiä.

Kiva näyttää Riesaa uudelleen Hessulle lahjattomien heinäkuun leirillä, tuonhan arvion voisi uusia ja katsoa siten, että olenko viettiä osannut rakentaa eteenpäin. Pitäisikin oikeastaan kysäistä saisiko noita arviointikaavakkeita käyttää leirillä, jolloin jokainen leiriläinen voisi saada leiriltä arvion koirastaan. Vuonna 2009 voisi uusia jollain leirillä taas saman touhun.  Btw. heinäkuun leirillä on muutama vapaa paikka vielä, huhtikuu ja syyskuu on aika taynnä mutta niihinkin mahtuu vielä 1-2. Sähköpostilla voipi kysellä jos joku satunnainen lukija mahdollisesti kiinnostuu.