Tiistaina päätin sitten tehdä tottistreenien päälle jäljen jossa olisi se eka kulma. Riesa nuuski hienosti viimeisen askeleen jälkeen ja noin päänmitan yli mentyään bongasi vasemmalla olevan jäljen hienosti MUTTA mitä tekee puusilmä ohjaaja: seisoo typertyneenä paikallaan ja estää etenemisen...  Tästä hyvästä pyörähdys ja sitten olin jo itsekin mukana ja lähdin heti siirtymään koiran perään kun lähti uudelleen nuuskimaan sitä vasemmalle menevää jälkeä. Ei herranjestas...

Omasta sössimisestä suivaantuneena päätin ottaa keskiviikkona ruuat ja Riesan mukaan puistoon ja tein jäljen puiston nurmelle. Yksi pikku puistokaveri kerkesi tulla lähes jäljelle ihmettelemään tekemisä. Riesa huomasikin kohdan ja olisi tarkastanut ns. harhan jos en olisi estänyt sille etenemistä. Nyt kulma sujui todella hyvin, siirryin heti Riesan taakse vahvistamaan etenemistä heti, kun se noteerasi vasemmalla olevan askeleen. Illasta päätettiin sitten vielä mennä uudelleen puistoon ja iltaruoka jäljelle. Nyt kulma oli oikealle. Riesa ei todellakaan mene yli kulmasta kuin sen askelten välin (10-15cm), nyt oikealla oleva jälki ei sattunut ihan heti nenään ja Riesa meinasi tarjota maahanmenoa ja niiasi sille viimeiselle askeleelle jonne hämyissä ne pari nakkia on ilmestynyt mutta sai sitten hajun jäljestä. Nyt tajusin jälleen toimia vikkelään ja siirryin heti Riesan taakse. Kylläpä on hämmästyttävän hyvä ja selkeä tapa opettaa kulma tarkaksi. Outille vaan kiitoksia!

Jälkiä on nyt siis ajettu 39 kappaletta, jos en ole ihan seonnut laskuista. Taidan talsia noita kulmia nyt semoisen neljä reenikertaa ja sitten siirtyä ohjeiden mukaan teräviin kulmiin. Pitäisiköhän niitä esineitäkin miettiä jo tälle syksylle. Nyt loppupurkilla on ongelmana se että vaikka Riesa menee oma-aloitteisesti hienosti maahan niin sitten se kerkeää innoissaan hilaamaan itsensä maassa naama tulosuuntaan ennekuin saan purkin availtua.

Toko puolella otettiin tiistaireeneissä ekan kerran paikallaoloa ryhmässä. Kaksi kertaa Riesa yritti ryömiä eteenpäin ja kävin ihan kiltisti hinaamassa sen takaisin lähtöpaikkaan ja sen jälkeen siellä sitten pysyttiin ihan hyvin se muutama minuutti. Paikallaolon aion kyllä opettaa niinkuin Topillekin, siellä vaan ollaan ja siitä saa rapsutukset ja ehkä nakin, tylsä liike joka vaan tehdään, tarvittaessa puoli tuntia tai enemmän.

Tunnarinoutoja oon tehnyt yhdeksän kertaa isosta kasasta, viimeistä kertaa lukuunottamatta sieltä on tullut vain oma. Viimeisen kerran tein tiistaina tottis reeneissä ja siinä Riesa innoissan sähelsi jotenkine että toinen palikka lensi oman päälle ja sitten toi ensin sen väärän.