Terve vaan kaverit! Jos vähitellen heräilisi henkiin ja miettimään näitä Riesan reeniasioitakin. Järkyn raskauspahoinvoinnin takia meni syksy lähinnä elintoimintoja ylläpitäessä. Sitten kun selkisi sen verran että pääsi töihin, ovat illat menneet lähinnä työpäivästä toipumiseen. No Riesa on oppinut reenaamaan sohvaperunan kanssa ja kiikuttaa leluja pideltäväksi, joita sitten innoissaan kiskoo. Joten ehkä vietillisesti ollaan menty eteenpäin :P heh heh...

Itseasiassa Riesa on kyllä tän tekemättömän jakson aikana kehittynyt ja alkanut ulkonakin oikein haastamaan että tehdään nyt jotain, vähän seurataan vaikka. Tampereen alajaoston leikityspäivän jälkeen muutin leikkiäkin enemmän saalistustyyppiseksi (sitä hitsin pyörimistä mitä Susannakin Taiston kanssa on säätänyt) ja Riesa tosiaan jaksaa pyydystää sitä patukkaa. Kaikenlisäksi se on alkanut dyykkaamaan roskikset ja puuhastelemaan täällä sohvatyynyt ja matot ympäriinsä työpäivän aikana. Pitäs varmaan kehitellä jotain sallitumpia 'virikkeitä'.

Viimeiset jäljet taidettiin ajella syksyn leirillä, muistaakseni ne meni kyllä aika penkin alle, no keväällä sitten uudella ajatuksella ja tarvitsee alkaa suunnittelemaan siirtymistä pääasiassa metsään. Leirillä tuli myös todettua että matalassa vietissään Riesa väistää pakotteita passiivisen puolelle. Mistä kyllä onneksi nousi aktiiviseksi. Jotenkin se oli hämmentyneen oloinen koko pakotteista 'Mitä ihmettä' ilme päällä. Pehmeyttä on sen verran että leirin jälkeen kun otin seuraamista niin ilme oli hieman epävarma, kuitenkin nousi reippaammaksi ja pääsin kehumaan hyvästä ilmeestä niin homma vahvistu jo ihan sillä. Alajaoston leikityspäivä vahvisti mielipiteeni ja nyt annetaan viettien kehittyä ja puututaan sitten pakotteilla asiaan kun oikeasti on aihetta, silloin Riesankin on helpompi vastata aktiivisesti. Siinä on kuitenkin sen verran moottoria, ettei nyt ihan pakon kautta tarvitse alkaa leipomaan (ihan kuin sen kykenisin ja osaisin sen edes tehdä, hah).

Niin ja jäljistä pitäsi ottaa esille ne kepit ja alkaa ohjeilmoimaan niitä täällä sisätiloissa Riesan kovalevylle. Sopivaa reeniä sohvaperunalle, makkarat vain eteen ja kepit ympäri kämppää ja sitten odotellaan että hiffaa mitä halutaan. Hyvä plääni, no ehkä muutamalla voi aluksi helpottaa ja vähän vinkata että tuo keppi saat makkaran.. Josko sitä tottis puolella pääsisi jopa reeneihin saakka...

Tuommoisen Riesa koiran voi näköjään heittää eläinlääkärissä pöydälle selälleen, ajaa karvat jalkovälistä, ultrata ja punktoida pissiä suoraan rakosta (parikin kertaa, jos neula on aluksi väärä) noin niinkuin ilman rauhoituksia. Mun tosin täytyi katsella seiniä, etten olis pökrännyt, Riesa vain pisti silmät kiinni. Kilttinä potilaana Riesa sai koirankeksin, kymmenen pistettä ja antibiootit pissitulehdukseen.

Jälkiä on ajettu pari lisää, kulmahämyssä pyörähtää herkästi ympäri peruuttamisen sijaan. Pitiköhän se pyörähdys estää?? en nyt ihan tarkkaan muista. Tapahtuu kyllä tosi pienellä säteellä, viskaa peränsä vain menosuuntaan, mutta silti ei niin tyylikästä... Muutama vielä niin teen vielä tälle syksylle sen oikean kulman.

Tokossa siirryttiin tunnarinoudossa ekan kerran isoon kasaan keppejä. Ensin kasa selvästi hämmensi Riesaa ja jouduin useamman kerran sanomaan oma mutta sitten Riesa meni ja nuuski keppejä rauhallisesti ja otti oman suuhun. Tästä naksut samantien. Aivan uskomaton suoritus, ei mitään ylimääräistä säheltämistä eikä väärien kapuloiden nostelua. Mielenkiinnolla odotan miten tänään menee. Paikallaoloreenit pitäisi ehdottomasti aloittaa, jotta voisi niitä luoksetuloa miettiä ja sitten on se ruutuhommelikin ihan aloittamatta.

Muutama kuva elokuiselta iltapäiväretkeltä Helvetinkoluun. Piti sitten kiivetä kolukin ylös lapset rinkoissa. Riesaa joutu muutaman kerran nostamaan kun oli sen verran korkea kivi edessä, ettei päässyt kapuamaan itse.

Ensin rappuja alas...

Sitten kolua ylös..

Peikko oli hoidossa ja käytiin metsälenkillä, jälleen muksut kantolaitteissa. Toiveissa oli että piskit juoksentelisivat oikein kunnolla, mutta ei, ihme nujuamista jaloissa, sai vallan varoa ettei kompastu. Yhden kerran Peikko jäi seisomaan ja nuuhkimaan metsään päin ja ajattelin että no nyt lähtee hirven perään ja komensin samantien, että eipä mennä minnekään. Peikko siihen, että ei sitten. Tosi kuuliainen kaveri, tottelee kaikenlaista höpötystä, tuuppa tänne, meeeppä nyt siitä jne. Kaupungissa taas autot olivat pop. Hupaisa poika poukkoaa hihnan mitan risteyksessä joka auton perään ja näyttää selvästi tuskaiselta mihin pompata, kun risteykseen ilmestyy neljä autoa samaan aikaan....

Tauko, muksut tutkii metsää ja koirat... nujuaa..

Riesan kanssa otin seuraamispätkiä pihalla vaikka Peikko riekkui ympärillä. Riesalla paloi päreet moiseen häirikköön, tulee nyt roikkumaan korvista kun tässä on the tärkeät asiat kyseessä. Ihana pikku tyttö, tuo miellyttämisen halu on kyllä aivan valtavan mukava piirre.

Riesa osoittautui varsin mustasukkaiseksi musta, oli vähän sitä mieltä, että sitä Peikkoa tarvitse mennä taputtelemaan, kun hänkin on tässä käytettävissä. Keskenään Riesa ja Peikko sitten nujusivat oikeataan jatkuvasti, sisällä ja ulkona.

Pusu...

Ihana tuulenpuuska toi grillaustuoksuja jostain...

Jestas mistähän aloittaisi, mitä me nyt taas ollaankaan tehty...

Tottisteluista

Erkkarin jälkeisessä koulutuspäivässä oli kouluttajana Giramin kennelin kasvattaja Miia Kiviaho Keuruulta. Todella mukava kouluttaja ja hyviä neuvoja tuli. Muutama vinkki täytyy laittaa ylös, kun/jos vielä muistaa

• luoksetulon pysäytyksissä, takapalkka ja etupalkka samanarvoiset, takapalkka kuppiin vain koiran taakse.
• seuraamisessa peränhierontaa oikeaan kohtaan käännöksillä saadaan vahvistettua peruuttamalla.

Jotain muutakin tuli mutta ei voi muistaa enää. Maijulle kiitoksia oluen hörppimis seurasta, jäi tosiaan vähän nukkumiset vähille mutta maailma parantui :)

Itse sitten menin ottamaan lelulla ihan liian pitkiä pätkiä väsyneelle Riesalle, joka sitten alkoi valumaan taakse ja himmaamaan. Ei pitäisi päästää tuota käymän kun ei ole vielä herätteitä käytössä ;) No vedettiin lohdutukseksi meidän koiratanssi liikkeet yleisön edessä. Niitä täytyy kyllä kehitellä kyllä lisää. Riesa kun tuntuu helposti omaksuvan kaikkea tuollaista. Täytyy kehitellä ideoita ja fiilistellä taas tällä videolla...

Tottiksessa palattiin naksu+nami yhdistelmään ja homma pelasi ainakin viimeisissä Tampereen porukan reeneissä tosi kivasti nyt Riesa kesti pitkiä seuraamispätkiä hyvin (siis yli kymmentä askelta). Aloin ottaa uutena maahanmenoa liikkeestä ja pihassa on otettu tunnaripalikan kaivelua nurmen alta. Täytyisi kyllä tosissaan orientoitua tuohon tokotukseen taas. Jos sitä pääsisi maanantaina oikein Tavesin kentälle saakka. Hitto mehän ei voida enää vissiin mennä sinne penturyhmään luumuilemaan, täytyykö ihan oikeasti mennä niinkuin bh ryhmään?? jaiks..

Jälet

Jälkiä ajettiin eka pitkästä aikaa erkkarin jälkeen aamutuimaan ennen koulutuspäivän alkua. Pistin kuivamuonaa jäljelle kun ei ollut muuta mukana ja hommassa ei ollut mitään ero. Tästä innostuneena sitten on käytetty nappuloita pellolla. Peltojälkiä on nyt ajettu viisi kappaletta, joissa sitten samantein tyhjiä pätkiä (1-4 askelta vaihtelevasti) ja lopussa kulmahämy. Aivan hämmästyttävän hyvin kulkeneet vaikka sössäsin sitten vähän kaikkea uutta kerralla. Kulmahämyjä taitaa joutua tekemään vielä varmaan toiset viisi mutta nyt jo peruutti takaisin viimeiseen tyhjään jälkeen. Voisi tehdä taas kolmen päivän satsin la-su-ma jälkiä. Innostus heräsi vähän taukojen jälkeen kun otti vaan rohkeasti uutta ja niitä nappuloita on niin paljon helpompi kylvää sillä lusikalla kun sössätä sen koiranmakkaran kanssa.

Paimennusta

Lampaitakin päästiin sitten nuuskimaan SBry:n kilpailutoimikunnan järkkäämälle leirille Kuttukuuhun. Iso kiitos Tiinalle järjestelyistä ja jengille hyvästä seurasta. Puttekin oli ihana pikku gentlemanni ja antoi Riesan nukkua ihan rauhassa "prinsessa"patjallaan.

Olisin voinut vannoa että Riesa a)pelkää b)jahtaa lampaita, sen sijaan se osoittautuikin varsin sinuiksi moisten elikoiden kanssa. Riesalla oli kuulemma hyvä laumasilmä ja sillä olisi potenttiaalia paimentouhuihin. Leirin jälkeen pikasurffauksella tutustuin hieman koko lajiin, kun en siihen koskaan ole mitenkään perehtynyt, niin sehän onkin aika "kuuma peruna" koko laji. Ihan jo siitä hyvästä olisi mielenkiintoista katsoa miten tuommoinen turrimalli edistyisi.

Ah joo ja lampaanpaskaa Riesa sitten söi sen verran että alkuviikon oli maha sekaisin.

Esineet

Paimennusleirillä vetästiin sitten meidän vissiin neljäs esineruutu ja pellolla, jossa oltiin ensin jäljestetty sitten paimennettu, eli varsinainen monitoimipelto. No ko harjoituksesta voinee ottaa huumoripisteitä, ei välttämättä edistänyt toimintaa esineruudussa.

Niin ne lonkat

tuli tosiaan kuvattua, pitäisi olla kunnossa. En nyt ihan potaskaa odottanut, kun on noiden B-happyjen tuloksia seurannut, vaikka ell kyllä hieman peläytti pihtaamalla kuvia "No nämä kyynärät ovat kyllä puhtaat..." kommentin jälkeen.

Pakko pistää alkuun muutama kuva veneeltä, kun näköjään muistikortti kestää vettä... kamera ei...

Riesa vakiopaikalla purjeen varjossa

Ronja virnistelee ja Riesa tähystää

Heh.. Riesa on joo lopetellut juoksunsa tuossa jonkin aikaa sitten jo. Ohjelmaa on tosiaan ollut. Muutama mettäjälki touhuttu. Ruotsissa tuli käytyä, todellinen A-luokan retki, eli ilman koiria ja lapsia. Tuuletusreissua olikin odotettu kuin kuuta nousevaa. Torstaina tuli oikein seurattua näytelmiä niin, että nahka paloin Tukholman auringon alla. Perjantainana maailmanvoittaja menikin sitten enemmän tuliaisia ostellessa. Ai juu pääsinhän ennen kehää testaamaan miten Elli juoksee "Sini thö superhändlerin" (HAH) kulettamana ja kyllä me juostiin, mutta paremmin meni kehässä omistajan kanssa.

No jokatapauksessa tuliaisosastosta mukaan tarttui erinomaiselta vaikuttava juoksu/vetovyö, jossa joustokuminauhat ja kiinnitysnauha koukuille, joihin vaelluksella saisi pussukoita yms. roikkumaan. Remun ja Teuvon kanssa tuli näitä lähipuistoja kierrettyä, Teuvo taisi käväistä Ismon kanssa ihan Kolilla saakkakin. Topilta jäi se huba väliin kun kolmea koiraa ei olisi kyllä saanut meidän telttaan ängettyä. No kuitenkin pari kappaletta löytyy koirarinkkoja, joten eiköhän pikku kierros Helvetinjärvellä kutsu Riesaakin. Näin kaupunkiolosuhteissa Riesa pääsee/joutuu vetojuhdaksi ihan lenkillä muutaman kerran viikossa. Täytyy sanoa että meillä on kyllä kuitattu lenkitystä jonkin verran tuolla pihassa oleilulla. Onneksi tuo Topin jo ravaama orapihlaja-aidan mondo toimii Riesallakin melko hyvin, on kirittäjiä, pyörät, mopot, lastenrattaat, autot, bussit ja tapparan a-junnut tms. jääkiekkoilijat joita näillänurkilla riittää...

Leirillekin päästiin. Odottelin Jaanan lennon laukkuaulassa, kun huomasin että dysselin koneen kapsäkit tulevat ihan samalle hihnalle mistä juuri tuli poimittua Tukholman kapsäkki. Pakko oli laittaa reppu ruumaan kun tuli ostettua turkinhoitoainetta (joo sekin vielä, saa nauraa). Isoin syy miksi tuli jäätyä tullin paremmalle puolelle odottelemaan Jaanan (&familyn) laskeutumista (siis sen sijaan että olisi hyvissä ajoin käynyt ostamassa niitä leirikaljoja), oli se että Jaana oli alustavasti kertonut, että Manta on tosi kiukkunen lennonjälkeen ja puree häntä kun pääsee häkistä. Mielenkiinnolla siis jäin odottelemaan vaikka kello uhkaavasti lähestyi ilta yhdeksää. Oli kyllä aika pettymys kun Manta ei sitten purutkaan, edes lentokenttävirkailijaa vaan iloisesti morjensti kaikki.  No siitä sitten kauheella höökillä nappasin avuliaana Mantan ja jättihäkin mukaan, kun Jaanalla oli muutama lapsi paimennettavana. Mantan kanssa pöhättiin tuloaulan puolelle etsimään kioskia, joka löytyi sitten vasta kysymällä kahvilasta (hieman epäilyttästi naama punaiseksi palaneena koira hihnassa, lentoboksi kärryillä "Mistäköhän saisi ostaa olutta..."). Aika kohelluksen ja hissiajelun jälkeen alakerrassa kioskintäti onnitteli, kun kerittiin ihan viimehetkillä. Se muuten se iso lentohäkki mahtuu hissiin juuri ja juuri. Ja eikun Fiat Bravo the tilaihmeeseen häkit koira & kamat ja pudotettiin häkki Maijulle ja siitä kohti Hauhoa. Riesa oli päässyt jo etukäteen Susannan kyydillä leirille, ei ollut pikataival enää tuottanut tuskaa, joten taitaa autopahoinvointi olla virallisesti takanapäin.

Leirillä sitten tehtiin vietinedistysreeniä. Pikku pätkä tottista, joo seuraamisessa lelulla poikittaa ja perusasento sitäkautta vino, eli eikun makkarat jatkossa, jotta tulisi asento kuntoon. Onneksi ei kovinmontaa harjoitetta lelulla ole tehty. Leikki oli ekalla kiekalla sellaista aika perus diipadaapaa mitä Riesa esittää. Toinen kerta oli Riesalle lauantaina ihan liikaa, ei voi jaksaau huh huh. Sunnuntaina leikittiin sitten vain yksi kiekka mikä oli hieman reippaampi, muistaakseni, kuin lauantain esitykset. Neuvoiksi Riesan leikitykseen tuli, päivittäinen leikkituokio, vatkataan sitä patukkaa edes takas mutta ei kiskota itse. Kun koira kiskoo niin annetaan viedä, mennään siis perässä, jolloin koira tuntee itsensä vahvaksi.
Koiran saa paremmin vastustamaan kun kääntää itse selän, mutta pitää siis patukasta edelleen kiinni. Tätä epistolaa ollaan nyt seurattu ja kyllä näyttää toimivan. Hitsi kun oli yöllä leirinuotiolla niin armottoman väsynyt, ettei Jaanan kyselytunnilla muistanut kysyä että mitä se Riesa muka patukka suussa kanavoi, se kun on ihmetyttänyt jo pitkään.

Jaana tuli vielä meille yöksi odottelemaan aamusta/päivästä lähtevää Varkauden junaan ja Susannakin liittyi seuraan joten briard ja koulutusaiheista keskustelua riitti vielä sunnuntaina yömyöhälle. Riesan noutoa kerkesin Jaanalle vilauttaa ja tosiaan nyt kun olen opettanut sitä vetämään palikasta niin sehän lähtee peruuttelemaan heti kun kädet lähestyvät kapulaa ja eikun korjaamaan.

Tänään tehtiin muuten sitten kokopäivän veneretki, kokoonpanolla Ismo, minä, lapset & Riesa. Ainoo jolta reissussa EI mennyt kertaakaan hermot oli Riesa. Hitsi että oli helppo koira purjeveneessä, tosin söi muksujen evässämpylät, kyllä, suoraan niiden kädestä heti kun silmä vältti. Pimeensalmen telakalle päästiin terassille syömään vielä kivasti mutta kotisataamaan rantautuminen ei mennyt ihan putkeen. Jäin _vähän_  roikkumaan toinen jalka veneessä ja toinen jalka laiturilla ja sitten se tuuli painoikin venettä pois päin. Ei mennyt spagaati ei. Molskin kuitenkin laiturille ja Ismo heitti uuden lenkin kajuutassa parkuvien kakrujen kanssa ja venekin saatiin kiinni. Tietty se helpotti että olin valmiiksi laiturilla. Ismo sanoi että olisi saanut hyvän kuvan minusta kun kaikki vaatteet vaan valui vettä, mutta ei saanut kun digipokkari oli niiden housujen reisitaskussa... Notta semmoinen eväsretki. 

Leirikuvia (paljon) löytyy täältä, nekun tuli ennen veneilyä siirreltyä kovalevylle. Mielenkiinnolla odotetaan että auttaako hiustenkuivaajalla puhallus vai huuhtoituivatko veneilykuvat muistikortilta Näsijärveen. Kamerassa ainakin on linssien välissä vesikupla, varmaan ainoa digipokkari joka toimii myös vatupassina.

Maanantain Tavesin tottiksissa Riesa oli melko mukavasti häiriössäkin mukana. Aika lepposalla asenteella tulee noita tottiksia otettua. Tottiksen perään tein kentänlaitaan jäljen nro. 25. Nyt askeleet täysin normaaleja ilman mitään painamisia ja yllätys oli aika suuri kun huomasin että Riesaan ei asia vaikuttanut juuri mitenkään. Oma ohajaus muuttui siten että nyt joutui tuijottamaan koiraa ja katsomaan mitä se teki sensijaan kun olisi yrittänyt nähdä maassa sitä seuraavaa jälkeä. Ohjauskin parani tuon myötä kummasti. Muutama harha oli ilmeisesti jäljen yli, joita piti vähän tuijotella, muuten aika kivasti meni. Veto oli aika kova ja muutama oma sössiminen aiheutti katkoksen. Loppupurkki oli nyt näkyvissä ja jouduin osottamalla vaatimaan kaksi viimestä askelta.

Tiistaina sitten lähes koko setti. Jäljen sijaan otettiin aluksi tottista. Riepulia palkattiin nyt pikku pätkistä motskarilla, hieno homma, onnistu. Hakua otettiin kolme koikkelehtimista, hajun haku vierestä ja lähetys. Kyllähän se sinne meni mutta power on aika low. Mitäköhän tuohon keksisi, into jälkeen on huomattavasti vahvempi. Lopuksi vielä esineruutu, jossa vietiin lelu yhdessä Riesan kanssa noin 30-40 metrin päähän, kivasti sieltä sen pompotteli tuoda.

Keskiviikkona käytiin sitten näyttelyreeneissä (heh saa nauraa) Täyty ihan tarkistaa että on tullut tosiaan esitettyä koiraa näytelmissä juuri ihan viimeksi vuonna 2001. Riesa osaa ilmeisesti olla varsin nätisti, juoksi nätisti ja seisoskeli nätisti, häntäkin oli nätisti.

Sissos.. alkaa kyllä riistäytymään käsistä nuo tiistaireenit. Pääsin jopa klo 23 nukkumaan, hiukan väsytti, varsinkin kun R2 on päättäväisesti inffonnut meitä tukkoisesta nenästä tässä yönä parina.

Ensin hakua, vaude, pikkuinen kynttilänlepatus on virinnyt Riesan päähän aiheen tiimoilta. Samaista valon kajoa näkyi myös esineruudun puolella. Seuraavaan esineruutuun voisi viedä lelun yhdessä vähän kauemmaksi.

Ja tottahan toki sitä pitää jälki ajaa kun valosaa riittää läpi yön. Nyt meni hankalahkolla pohjalla tosi kivasti. Nameja oli alkuun kaksi noin kymmenessä askeleessa, jonka jälkeen normaalisti kärjessä. Seuraavaan jälkeen ei enää mitään polkasuja vaan normaalia jälkeä. Jospa sitä muistaisi sen toisen hihnakin...

Nuuskittiin noin suurinpiirtein 22. jälki. Sitten seurattiin Taiston eka kulma, vaude kun meni hyvin! Olen täysin vakuuttunut että tuo hämyhommeli on todellaa hyvä tapa opettaa kulmat. Sitten päästiin myös seuraamaan pikkuisen bortsun jälkiharjoitus ja kuulemaan Outin ohjeistusta. Hyvä kun päästiin, nyt täytyy ottaa vähän takapakkia ja keskittyä tarkemmin hommaan ja ihan kiltisti laittaa sitä namia kantaan ja kärkeen. Saa nähdä kuinka pian taas tulee deja vuu ja amnesia samaan aikaan: olen unohtanut tämän ennenkin.

noin 80 metriä, nurmi, best-in kengän kärjessä

Ei oo helppoo, on vaikeeta. Ryssimistä, estin menoa askeleen yli johti nyppäsyyn ja sekoiluun ja sitten välillä annoin mennä yli. Ite ihan sekasin sen ohjauksen kanssa tyyliin "jarrutanko vai enkö" sitten teen jotain siltä väliltä. Voi sissos. Pari jälkeä vielä katson tätä lyhyempää askelväliä sitten kyllä venytetään askeltakin.

No huh kun se Jaana vahtaa että me reenataan... Pakkohan se on taas aloittaa, pidettiin meinaa luova tauko (Ismon loman ajan) päivittäisestä tokohieromisesta, toki jotain ihan vähän touhuttiin. Eilen kuitenkin jälleen maanantaireenirivissä. Otettiin ihan hassuttelureeniä kun edellisellä kerralla, kaksi viikkoa sitten, tuli tehtyä aikas paha moka. Annoin ihan ylimitoitetun pakotteen toisen koiran tuijottelusta ja meni homma ihan käteen. Riesa päätti heti perään otetussa luoksetulossa väistää meikäläistä. No onneksi meni hirvistys ohi ja leikkikin onnistu sitten mutta olipa itseltä ihan typerä sössäys.

Nyt sitten otetaankin kenttäreeniä ihan vain pyrkimyksenä saada Rieska innostumaan tosissaan meikäläisestä ja yhdessä tekemisestä ja eilinen reeni meni itseasiassa aika kivasti. Automatkat Riesa tuppaa olemaan edelleen huonovointinen, joten ekan reenin otin ihan vain leikkiä ja toisella pätkällä aloiteltiin sitten seuraamista. Aikaa pitäisi liikkeisiin ottaa enemmän mukaan, myös kentällä. Riesa oli kovin pomppuinen eilen. Kun olen tottunut aikas vilkkaisiin koiriin niin Riesa tuntuu itselle kyllä kovin rauhalliselta. Oli kiva aurinkoinen päivä ja Jari otti tosi pro kuvia kaikista reenajista. Tässä myö:

Tämän viikon epistola on siis seuraamista ja kapulan pitoa.  Menipä muuten kauan ennekuin lähdin ottamaan ihan perusseuraamista. Noutoon ostin oikein noutokapulan ja sitä ollaan jo hieman ihmetelty. Meni aluksi hyvin mutta sitten se tippui vahingossa tassulle, joten siitä tuli vähän jänskä. Riesa on hieman pehmeä (jos pitää luonnetesti arvosanaa veikata). Mikä passaa oikein hyvin, kun olen oikeasti tosi tumpelo ihan perus järjestyksen pitämisessä...

Heh löysin Topin treenivihkon, jossa on meidän kaikki jälkireenit hupasaa luettavaa mutta ikävä tulee edelleen. Muistatko Jaana nää treenit? (tehty Lahjattomien leirillä)

3.10.2003 Jälki noin 300 askelta 3 esinettä. Pellolle ajettu p---skaa, haisi kyllä jälkeä tehdessä mutta sitä jaksa illasta vaihtaa paikkaa. Juu jäljesti, kusi 2 kertaa ja pyöri kerran selällään esine ilmaisussa.

4.10.2003 Parempi pelto, jälki noin 400 askelta esineitä 4. Ilmaisuissa ongelmia -> namit pois -> kissanruoka takaisin jäljelle. Yleisön vinkit - otettava enemmän tosissaan koiran suoritus! ja just päättänyt vähän rentoutua, jotta koirakin rentoutuisi.

Eilen käytiin tukemassa belggareiden MM-reissuja osallistumalla "Olisiko koirastasi suojeluun"- tapahtumaan. Eli koiria testaili ja leikitti tuolla Niihamaan kentällä useampi maalimies. Riesa meni pinkit saparot päässä Saranpään Heikille testattavaksi. Hessulle briardi ei ollut ihan uusi tuttavuus, hän on aikoinaan ollut Toutou Jovial Bijoun maalimiehenä.

Riesa lämpeni vähän hitaasti mutta leikki sitten ihan kivasti, aika matalalla tasolla. Hessu kommentoi että tasapainoinen, itsevarma koira, jolla hermot kunnossa. Saalisviettiä löytyy jonkin verran ja puolushalutkin taitaa olla heräilemässä. Riesa melkein haukkui mutta päätyi sitten haastamaan maalimiestä peppu pystyssä. Puruote oli aika ok ja Riesa sitä korjasi syvemmäksi kun jäi välillä vajaaksi. Arvio kyllä vastasi omaa käsitystä koirasta ja tuo tasapainoisuus, mikä tuollakin tuli esiin, on kyllä minusta yksi niitä Riesan luonteen parhaita puolia.

Tapahtumasta sai oikein moniväridiploomin, johon on ruksittu vaikutelmaa koirasta.

Nyt olisi tarkoitus viedä Riesaa vietillisesti eteenpäin leikittämällä ja tottistekniikoita hieroa kohdilleen makkaroilla. Leikityksessä otetaan hihna avuksi ja siitä lempeästi koira houkutellaan tuomaan rättiä vedettäväksi. Rätti suussa ei tarvitse juoksuttaa suotta viettiä alas, kun ei Riesa nyt niin kuumana käy sen sijaan vain otetaan rauhoittumaan (patoamaan, kanavoimaan, mitälie J ) tuohon vierelle.

Illasta mennään pitkästä aikaa taasen tokottamaan. Parit leikkikekkerit briardporukalla ollaan tässä lääkekuurien jälkeen vasta keritty ottamaan ja kaikki liikkeiden reenaaminen on ollut ihan tauolla. Tokotuksiin tätyy oma pää järjestää järjestelmällisempään etenemiseen. Täytyy kai suunnitella syksylle alo-kisoja niin tulee tehtyä hommia enemmän ajatuksella, kun deadline painaa päälle.

Naksuttelut ilman käskyjä. Riesa osaa koskea kosketuskeppiin kun se on maassa reilun metrin päässä tai kädessä eri paikoissa. Tarjoaa istumista ja maahan menoa (kun käsi alhaalla). Osaa pyörähtää ympäri kun sormella pyöräyttää, tämän aloitin pyörittämällä kosketuskepillä.

Edelleen Ismo reissussa joten lapset mukana Niihamassa, eli en varsinaisesti päässyt treenaamaan. Riesa pääsi moikkaamaan Sarin bortsuja ja nyt homma meni loistavasti (ja minäkin tajusin tervehtiä koirat ennen Riesaa...)

Opiskelin naksutusta ja löysin naksun.

Taasen lasten ja Riesan kanssa puistossa. Veli perheineen mukana, joten pystyin hieman keskittymään Riesaan.

Muutama koira nähtiin kauempaa. Dalmatialaisurokselle hieman puhkui kun juttelin omistajan kanssa. Kääpiönautseriuros tuli morjenstamaan (9v joka ei kuulemma ole tehnyt koskaan kellekään mitään...) Jäykkää ja pöhähdys, taas vähän jäykkää ja uusi pöhähdys, huah...

Samanikäinen jackrussel (kuuro) leikkivät jo melko rennosti kunnes tuli pöhähdys. Ei kovin hyviä kokemuksia mutta ei nyt kovin pahat traumat tuntuneet jäävän.

Aamusta kun vein Riesan pihalle piti ura käydä jälleen jäljestämässä läpi. Ei kyllä tarvitse mitään ruutuja ja uria enää tehdä.

Tänään oltiin aamupäivä lasten ja Riesan kanssa leikkipuistossa. Meno tapahtui sylikyydillä kun hihnassa etenemiseen tuli täysi toppi. Puistossa oli myös Ronjan päiväkotiryhmä retkellä. Riesaa osaa olla lasten kanssa tosi nätisti eikä ihmiset mitenkään erityisesti hirvitä. Takaisinpäin jo osattiin kävellä hihnassa.