Hitsi sä Jaana olet (taas) täysin oikeassa. Mun on ratkottava ennen kisa-ajatuksia tuo Riesan mielentila-asia. Sen on tosiaan hiffattava, että kun alkaa huimaamaan niin oikea toiminta on reipas tekeminen. Joo-o täytynee tässä vaiheessa alkaa vain reenaamaan asiaa sen sijaan että yrittää reeniä lyhentämällä/helpottamalla sitä vältellä. Riesa palkkaantuu ihan mun kehuistakin hyvin mikä auttanee asian hallintaa noin niinkuin kisatilanteessa.

Täytyykin mennä kuormaliinakauppaan ja sitten sinne tötterökauppaan uudelleen, eihän mulla ole kuin yhdet tötteröt ja sitten kassikauppaan. Voi vinde...

Tehtiin eilen mieltäylentävä metsäjälki, jana, 6 keppiä, pari kulmaa ja pituuttakin 300-400 metriä vissiin. (Täytyy ottaa seuraavan kerran Ismon suunto gsp mukaan niin saa ainakin vissiin tarkan mitan jäljestä. ) Riesa oli ihan intoa piukassa jäljelle mennessä, tuntuu tosiaan tykkäävän aiheesta. Janalta nappasi takajäljen mutta sitten vaihtoi oikeaan suuntaan. Ekaan keppiin läjähti hienosti maahan. Keppejä ei tähän mennessä ole metsässä ollut. Vähänkö olin onnessani että voiko näin hyvin mennä keppien siirto metsään. Mutta mutta ilmeisesti se että jäljellä oli noin parinkymmenen askeleen välein lihapullia aiheutti sen että lopuista kepeistä mentiin pahemmin noteeraamatta yli. Näin jälkikäteen: olisi kannattanut pysäyttää ja vaatia ilmaisu ja parempaa namia niistä kepeistä. Varmaan paras olisi jättää ruoka vissiin jäljeltä pois kokonaan?  Jäljestys sujui mallikkaasti, jälki oli tuore (alle 30 min) ja tuulisemmalla kohdalla 3-5 metrin heittoa oikealle mutta palasi itsenäisesti takaisin. Kulmat ajoi saman verran yli ja etsi itsenäisesti oikean suunnan.

Nonniin nyt este on tullut tutuksi ja ainakin pihassa hyppy kulkee. Hyppy lähti menemään aika innokkaasti, kun Riesa sai itse "tarjota" (hieman nakkiavustettuna) ja pääsin naksuttelemaan siitä. 

Tokokisat olisivat olleet juuri joukkue-SM mutta jäi sitten toista voi/evl koiraa joukkue vaille, joten voidaan lopettaa reenaus ;) ainakin paniikkireenaus. Heh ja tosiaan laskeskelinkin vähän sen varaan että Jaana tulisi heinäkuussa Tampereen suuntaan seuraamaan niitä SM tokoja ja seisominen olisi saatu siinä aamusella perinteitä kunnioittaen kuntoon. :D Seiso käskyä treenataan nyt heittämällä pallo samaan aikaan käskyn kanssa, näyttäisi lähtevän kehittymään.

Täytynee pohtia uudestaan milloin aloa lähtisi kokeilemaan. Huomasin jo unohtuneen ongelman treenikentällä: Riesan kanssa kun lähtee tekemään liian tosikkona kuvioita niin se tuppaa jotenkin ottamaan itseensä, seurauksena tällähetkellä mielistelevää hömmpäilyä. Pakko hieroa liikkeet sille niin varmoiksi että itse ei tarvitse yhtään jännätä niiden kanssa. Täytyy tänään kentällä katsoa vähän ajatuksen kanssa tilannetta ja tehdä tarkempaa suunnitelmaa.

Hirveätä välineurheilua toi toko, mistäköhän mä niitä nauhojakin sinne ruutuun oikein keksisin..

jassoo Erin heräsi...

Heh joo tätyy kai yrittää keritä jotain pistää ylös, kun kaikki kolme muksua nukkuu hetken. Aika toivotonta tämä blogin pito meikäläisellä mutta onneksi Riesan kanssa on vähän keritty jotain reenailemaankin.

Viime kerralla kentällä otettu tunnari meni ihan pipariksi, joten sitä on otettu nyt pari päivässä ja pihassa toimii. Tötteröt sain hommattua ja Riesa juoksee ruutuun jos on nähnyt että vien sinne jotain. Ilman että näkee viennin ei vielä eilen onnistunut.

*ja tähän väliin sitten niskapaskaoperaatio ja jatko näppäilyä yhdellä kädellä, joten vielä äkkiseen lyhyesti notta ei häviä tämäkin teksti*

Heinäkuuksi pitäisi saada alo liikkeet kuntoon. Hyppy edelleen kysymysmerkki. Miten ihmeessä opetetaan liikkeestä seisominen silleen järkevästi??? Sivulle tulo vaatii edelleen apuja mutta eihän niitä tule kuin luoksetulosta yksi? Siinäpä varmaan pahimmat ongelmat. Viettikestävyys pitkässä seuraamisessa vielä kysymysmerkki ja täyskäännöksiä ei osaa kiertää mutta eikös tokossa voi kääntyä alossa oikean kautta? Täytys varmaan hommata ne säännöt....

Metsäjälkiä ajettu 2,5 kpl lihapullilla. Keppejä opetettu sisällä ja nurtsilla, kivasti on hiffannut että niitä kannattaa tuoda, kun saa makkaraa..

Hah.. varsinainen reenimerkintä. Otin eilen testimielessä tunnarinoudon, ja vov, Riesahan näköjään osaa tunnarin. Miten se oli niin hirveän vaikea Topille opettaa.... ihan samalla tavalla opetettu molemmille.

Riesa on  ihan itoa piukassa kun tuossa pihalla lasten kanssa ollaan. Se tosiaan haastaa tekemään. Leikkikin on kivaa nykyään kun tuo käskystä patukkaa kiskottavaksi. Seuraaminen vaikuttaa hyvältä, en oikein tämän mahan kanssa hahmota takapään asentoa. Ismo sanoi että se on vähän auki, etuosa tuntuu olevan hyvällä kohtaa, eka koira joka ei edistä.

Ai juu tulihan sitä käytyä tavesin kentällä muutama viikko sitten, lähinnä morjenstamassa Maunoa ja Surria. Mukavia poikia. Huomaa että Riesa ei ole vähään aikaan (muutamiin kuukausiin siiis..) päässyt muita koiria morjenstamaan kun ensi reaktio oli jännittynyt urahdus kun pojat vähän nuuskivat, rentoutui kuitenkin samantien. Kentänlaidalla tuli tehtyä omaa reeniä paikallaoloa, seuraamista ja luoksetulo. Eipä paljon muut koirat kentällä Riesaa häiritse. Hyvä niin kun ei tässä taida vääntyä aikoihin häiriöreeneihin, sen sijaan pihatottiksen tekniikkahierontaan aletaan panostaa ihan tosissaan.

Hyppyeste ja tötteröt pitää hommata, että saa tokoa hierottua eteenpäin. Luoksetulosta seisomaan pysähtymistä alettiin tuossa jo ottaa uutena liikkeenä. En tiedä johtuuko siitä että Riesa on kasvanut ainoana koirana vai siitä että se on narttu tai muuten vain "hyvä" piski mutta jotenkin se tuntuu hiffaavan asiat tosi helposti.

Oh.. Ulla-Maj oli laittanut kuvahaasteen meilekin jo aikoja sitten. Neljäs kansio ja neljäs kuva näyttää tältä:

Tyypit hiekkakakun teossa viimesyksynä ja Riesa varmaan jossain pahanteossa...

Pistetään pari hömppäkuvaakin, kun päästiin vauhtiin. Riesa on ihan mahdoton kiusaamaan lapsia ja jos lasten etäisyys toisistaan kasvaa yli kymmeneen metriin iskee pakottava tarve ajaa muksut yhteen laumaan.

done.. ja Arttu syö lunta...

Jaanan idea on todella hyvä! Jotenkin sitä vaan tekee ajattelematta näköjään yhtään mitään. Mutta juu hetikun taas aktivoidun (eli varmaan tällä menolla kesällä...) teemme juuri tuon ohjeistuksen mukaan.

Just kun pääsin kirjoittamasta kotisivulle että Riesaa ei juuri nappaa noi vetohommat niin homma lähti ihan lapasesta. Ihan vinkkinä voi sanoa että kannattaa mennä vedättämään koiralla lapsia jonnekin muualle, kuin ahtaalle pihalle jossa joutuu kääntymään liian usein. Päätin sitten nyt käväistään puistossa ja mentiin portista pihalle ja Riesa päätti että no nyt sitten vedetään. Sain juosta hullluna tän mahan kanssa ja lopuksi rötkäyttää pulkkaan kiinni että sain Riesa&muksut yhdistelmän kiinni. Ei muuta ongelmaa mutta selkä kyllä vähän venähti. Ismo sitten juoksi krapuloissaan vierellä ja Riesa kiskoi Ronjaa ja Arttua puiston ympäri. Lapset ja Riesa tykkäsivät, Ismolla taasen painoivat edellisen illan harrastukset askelta.

höh iltapäivän treen porukan treenit tuli nukuttua pommiin ja juuri ja juuri sain itseni väännetyä illasta maneesille:

1. seuraaminen, maahanmenoja & luoksetulo. Seuraamista pitkähkö pätkä palkkaamatta, käännöksiä oikealle ja vasemmalle, hyvältä tuntui. Vasenta reenattava enemmän ja täyskäännös otettava ohjelmistoon. Mitenkähän senkin suunnittelisi, edestä vaiko kiertäen, kierrosta voisi tulla aika hauska ja vikkelä. Luoksetuloja kaksi, ihanan nopeita. Jätin makaamaan maahan ekaa kertaa käskyllä, pysyi vähän turhankin hyvin ja eka lähtö oli epäröivä, johtui varmaan edelliskerran viimeisestä paikalloloreenistä.

2. nouto & paikallaolo. Mikä hiton nouto, ei todellakaan kiinnostunut palikasta (mulla on kyllä hatara muistikuva että sitä olisi kesällä noutanut) meni ihan omat pasmat sekaisin. Tunnarin noutoa tämä viikko. Paikallaolossa pysyy, seurailee kyllä kentän tapahtumia.

3. istu & hyppy... epämääräistä räpellystä, liikkeestä istumisen alkeita ekaa kertaa. Tutustuttiin hyppyesteeseen, mulla on näköjään ekaa kertaa koira jota ei hyppiminen ihan heti nappaa. Mielenkiintoista. Pienen esteen korkeus varmaan 40 cm yli meni lähinnä kiipeämällä kun ei kiertämään päässyt, voi oksennus. Täytynee keksiä joku plääni.

Ekan setin oli ihanan innokas, mutta kiinnostus tekemiseen heikkeni kerta kerran jälkeen. En lähtenyt kummemmin vaatimaan vaan sai haahuta hihna tiukalla välit kun kuitenkin herkistyi tekemään kun huomautti hommasta. Oma väsymys haittasi pahasti.

Kotipihassa maa&up loput nakit. Täh, Riesa on sisäistänyt up käskyn sitten viimeviikon keittiöreenien pohjalta. Tassut paikallaan nousi ylös maasta pelkällä up sanalla, seisoin toki ihan edessä. Ihan ittekin yllätyin. Toistoja joku 15.

Hyi yök kun ton kakkakikkareturpeen pesu on mukavaa... ja toinen tragedia naksu meni rikki viikolla ja tötterötkin on hukassa. ei oo helppoo on vaikeeta...

Viikkositten tuli vääntäydyttyä pitkästä aikaa kentälle Riesan kanssa. Ihan perusjuttuja palauteltiin mieliin. Riesa oli innokas. Tosi mukava mieli jäi reeneistä. Seuraaminen tuntuu hyvältä, paikka on hyvä ja istumiset nopeita. Leikki oli hyvää ja innokasta. Leikitin kahdella rätillä.

Sunnuntaina mentiin sitten ekaa kertaa maneesille. Taasen alkuun mukavaa seuraamista ja hyvää leikkiä uudesta paikasta ja munkeista huolimatta. Eka pätkä tuli innostuksissa otettua turhan pitkäksi. Aloitus oli hyvä ja Riesa intensiivisesti kiinnostunut minusta ja tekemisestä, sitten parin seuraamispätkän ja leikin jälkeen havahtui maneesintuoksuihin ja muihin koiriin ja intensiivysyys putosi. Pitkähkö paikallaolo otettiin toiseen satsiin, josta yhden kerran jouduin palauttamaan paikalleen. En usko että paikallaolon kanssa mitään isompaa ongelmaa muodostuus.

Tarvitsisi tosissaan käydä läpi mitä siinä toko alossa nyt nykyään vaaditaankaan ja lähteä suunnittelemaan treenisuunnitelmaa enemmän tosissaan.

Terve vaan kaverit! Jos vähitellen heräilisi henkiin ja miettimään näitä Riesan reeniasioitakin. Järkyn raskauspahoinvoinnin takia meni syksy lähinnä elintoimintoja ylläpitäessä. Sitten kun selkisi sen verran että pääsi töihin, ovat illat menneet lähinnä työpäivästä toipumiseen. No Riesa on oppinut reenaamaan sohvaperunan kanssa ja kiikuttaa leluja pideltäväksi, joita sitten innoissaan kiskoo. Joten ehkä vietillisesti ollaan menty eteenpäin :P heh heh...

Itseasiassa Riesa on kyllä tän tekemättömän jakson aikana kehittynyt ja alkanut ulkonakin oikein haastamaan että tehdään nyt jotain, vähän seurataan vaikka. Tampereen alajaoston leikityspäivän jälkeen muutin leikkiäkin enemmän saalistustyyppiseksi (sitä hitsin pyörimistä mitä Susannakin Taiston kanssa on säätänyt) ja Riesa tosiaan jaksaa pyydystää sitä patukkaa. Kaikenlisäksi se on alkanut dyykkaamaan roskikset ja puuhastelemaan täällä sohvatyynyt ja matot ympäriinsä työpäivän aikana. Pitäs varmaan kehitellä jotain sallitumpia 'virikkeitä'.

Viimeiset jäljet taidettiin ajella syksyn leirillä, muistaakseni ne meni kyllä aika penkin alle, no keväällä sitten uudella ajatuksella ja tarvitsee alkaa suunnittelemaan siirtymistä pääasiassa metsään. Leirillä tuli myös todettua että matalassa vietissään Riesa väistää pakotteita passiivisen puolelle. Mistä kyllä onneksi nousi aktiiviseksi. Jotenkin se oli hämmentyneen oloinen koko pakotteista 'Mitä ihmettä' ilme päällä. Pehmeyttä on sen verran että leirin jälkeen kun otin seuraamista niin ilme oli hieman epävarma, kuitenkin nousi reippaammaksi ja pääsin kehumaan hyvästä ilmeestä niin homma vahvistu jo ihan sillä. Alajaoston leikityspäivä vahvisti mielipiteeni ja nyt annetaan viettien kehittyä ja puututaan sitten pakotteilla asiaan kun oikeasti on aihetta, silloin Riesankin on helpompi vastata aktiivisesti. Siinä on kuitenkin sen verran moottoria, ettei nyt ihan pakon kautta tarvitse alkaa leipomaan (ihan kuin sen kykenisin ja osaisin sen edes tehdä, hah).

Niin ja jäljistä pitäsi ottaa esille ne kepit ja alkaa ohjeilmoimaan niitä täällä sisätiloissa Riesan kovalevylle. Sopivaa reeniä sohvaperunalle, makkarat vain eteen ja kepit ympäri kämppää ja sitten odotellaan että hiffaa mitä halutaan. Hyvä plääni, no ehkä muutamalla voi aluksi helpottaa ja vähän vinkata että tuo keppi saat makkaran.. Josko sitä tottis puolella pääsisi jopa reeneihin saakka...

Tiistaina päätin sitten tehdä tottistreenien päälle jäljen jossa olisi se eka kulma. Riesa nuuski hienosti viimeisen askeleen jälkeen ja noin päänmitan yli mentyään bongasi vasemmalla olevan jäljen hienosti MUTTA mitä tekee puusilmä ohjaaja: seisoo typertyneenä paikallaan ja estää etenemisen...  Tästä hyvästä pyörähdys ja sitten olin jo itsekin mukana ja lähdin heti siirtymään koiran perään kun lähti uudelleen nuuskimaan sitä vasemmalle menevää jälkeä. Ei herranjestas...

Omasta sössimisestä suivaantuneena päätin ottaa keskiviikkona ruuat ja Riesan mukaan puistoon ja tein jäljen puiston nurmelle. Yksi pikku puistokaveri kerkesi tulla lähes jäljelle ihmettelemään tekemisä. Riesa huomasikin kohdan ja olisi tarkastanut ns. harhan jos en olisi estänyt sille etenemistä. Nyt kulma sujui todella hyvin, siirryin heti Riesan taakse vahvistamaan etenemistä heti, kun se noteerasi vasemmalla olevan askeleen. Illasta päätettiin sitten vielä mennä uudelleen puistoon ja iltaruoka jäljelle. Nyt kulma oli oikealle. Riesa ei todellakaan mene yli kulmasta kuin sen askelten välin (10-15cm), nyt oikealla oleva jälki ei sattunut ihan heti nenään ja Riesa meinasi tarjota maahanmenoa ja niiasi sille viimeiselle askeleelle jonne hämyissä ne pari nakkia on ilmestynyt mutta sai sitten hajun jäljestä. Nyt tajusin jälleen toimia vikkelään ja siirryin heti Riesan taakse. Kylläpä on hämmästyttävän hyvä ja selkeä tapa opettaa kulma tarkaksi. Outille vaan kiitoksia!

Jälkiä on nyt siis ajettu 39 kappaletta, jos en ole ihan seonnut laskuista. Taidan talsia noita kulmia nyt semoisen neljä reenikertaa ja sitten siirtyä ohjeiden mukaan teräviin kulmiin. Pitäisiköhän niitä esineitäkin miettiä jo tälle syksylle. Nyt loppupurkilla on ongelmana se että vaikka Riesa menee oma-aloitteisesti hienosti maahan niin sitten se kerkeää innoissaan hilaamaan itsensä maassa naama tulosuuntaan ennekuin saan purkin availtua.

Toko puolella otettiin tiistaireeneissä ekan kerran paikallaoloa ryhmässä. Kaksi kertaa Riesa yritti ryömiä eteenpäin ja kävin ihan kiltisti hinaamassa sen takaisin lähtöpaikkaan ja sen jälkeen siellä sitten pysyttiin ihan hyvin se muutama minuutti. Paikallaolon aion kyllä opettaa niinkuin Topillekin, siellä vaan ollaan ja siitä saa rapsutukset ja ehkä nakin, tylsä liike joka vaan tehdään, tarvittaessa puoli tuntia tai enemmän.

Tunnarinoutoja oon tehnyt yhdeksän kertaa isosta kasasta, viimeistä kertaa lukuunottamatta sieltä on tullut vain oma. Viimeisen kerran tein tiistaina tottis reeneissä ja siinä Riesa innoissan sähelsi jotenkine että toinen palikka lensi oman päälle ja sitten toi ensin sen väärän.

Tuommoisen Riesa koiran voi näköjään heittää eläinlääkärissä pöydälle selälleen, ajaa karvat jalkovälistä, ultrata ja punktoida pissiä suoraan rakosta (parikin kertaa, jos neula on aluksi väärä) noin niinkuin ilman rauhoituksia. Mun tosin täytyi katsella seiniä, etten olis pökrännyt, Riesa vain pisti silmät kiinni. Kilttinä potilaana Riesa sai koirankeksin, kymmenen pistettä ja antibiootit pissitulehdukseen.

Jälkiä on ajettu pari lisää, kulmahämyssä pyörähtää herkästi ympäri peruuttamisen sijaan. Pitiköhän se pyörähdys estää?? en nyt ihan tarkkaan muista. Tapahtuu kyllä tosi pienellä säteellä, viskaa peränsä vain menosuuntaan, mutta silti ei niin tyylikästä... Muutama vielä niin teen vielä tälle syksylle sen oikean kulman.

Tokossa siirryttiin tunnarinoudossa ekan kerran isoon kasaan keppejä. Ensin kasa selvästi hämmensi Riesaa ja jouduin useamman kerran sanomaan oma mutta sitten Riesa meni ja nuuski keppejä rauhallisesti ja otti oman suuhun. Tästä naksut samantien. Aivan uskomaton suoritus, ei mitään ylimääräistä säheltämistä eikä väärien kapuloiden nostelua. Mielenkiinnolla odotan miten tänään menee. Paikallaoloreenit pitäisi ehdottomasti aloittaa, jotta voisi niitä luoksetuloa miettiä ja sitten on se ruutuhommelikin ihan aloittamatta.

Muutama kuva elokuiselta iltapäiväretkeltä Helvetinkoluun. Piti sitten kiivetä kolukin ylös lapset rinkoissa. Riesaa joutu muutaman kerran nostamaan kun oli sen verran korkea kivi edessä, ettei päässyt kapuamaan itse.

Ensin rappuja alas...

Sitten kolua ylös..

Peikko oli hoidossa ja käytiin metsälenkillä, jälleen muksut kantolaitteissa. Toiveissa oli että piskit juoksentelisivat oikein kunnolla, mutta ei, ihme nujuamista jaloissa, sai vallan varoa ettei kompastu. Yhden kerran Peikko jäi seisomaan ja nuuhkimaan metsään päin ja ajattelin että no nyt lähtee hirven perään ja komensin samantien, että eipä mennä minnekään. Peikko siihen, että ei sitten. Tosi kuuliainen kaveri, tottelee kaikenlaista höpötystä, tuuppa tänne, meeeppä nyt siitä jne. Kaupungissa taas autot olivat pop. Hupaisa poika poukkoaa hihnan mitan risteyksessä joka auton perään ja näyttää selvästi tuskaiselta mihin pompata, kun risteykseen ilmestyy neljä autoa samaan aikaan....

Tauko, muksut tutkii metsää ja koirat... nujuaa..

Riesan kanssa otin seuraamispätkiä pihalla vaikka Peikko riekkui ympärillä. Riesalla paloi päreet moiseen häirikköön, tulee nyt roikkumaan korvista kun tässä on the tärkeät asiat kyseessä. Ihana pikku tyttö, tuo miellyttämisen halu on kyllä aivan valtavan mukava piirre.

Riesa osoittautui varsin mustasukkaiseksi musta, oli vähän sitä mieltä, että sitä Peikkoa tarvitse mennä taputtelemaan, kun hänkin on tässä käytettävissä. Keskenään Riesa ja Peikko sitten nujusivat oikeataan jatkuvasti, sisällä ja ulkona.

Pusu...

Ihana tuulenpuuska toi grillaustuoksuja jostain...

Jestas mistähän aloittaisi, mitä me nyt taas ollaankaan tehty...

Tottisteluista

Erkkarin jälkeisessä koulutuspäivässä oli kouluttajana Giramin kennelin kasvattaja Miia Kiviaho Keuruulta. Todella mukava kouluttaja ja hyviä neuvoja tuli. Muutama vinkki täytyy laittaa ylös, kun/jos vielä muistaa

• luoksetulon pysäytyksissä, takapalkka ja etupalkka samanarvoiset, takapalkka kuppiin vain koiran taakse.
• seuraamisessa peränhierontaa oikeaan kohtaan käännöksillä saadaan vahvistettua peruuttamalla.

Jotain muutakin tuli mutta ei voi muistaa enää. Maijulle kiitoksia oluen hörppimis seurasta, jäi tosiaan vähän nukkumiset vähille mutta maailma parantui :)

Itse sitten menin ottamaan lelulla ihan liian pitkiä pätkiä väsyneelle Riesalle, joka sitten alkoi valumaan taakse ja himmaamaan. Ei pitäisi päästää tuota käymän kun ei ole vielä herätteitä käytössä ;) No vedettiin lohdutukseksi meidän koiratanssi liikkeet yleisön edessä. Niitä täytyy kyllä kehitellä kyllä lisää. Riesa kun tuntuu helposti omaksuvan kaikkea tuollaista. Täytyy kehitellä ideoita ja fiilistellä taas tällä videolla...

Tottiksessa palattiin naksu+nami yhdistelmään ja homma pelasi ainakin viimeisissä Tampereen porukan reeneissä tosi kivasti nyt Riesa kesti pitkiä seuraamispätkiä hyvin (siis yli kymmentä askelta). Aloin ottaa uutena maahanmenoa liikkeestä ja pihassa on otettu tunnaripalikan kaivelua nurmen alta. Täytyisi kyllä tosissaan orientoitua tuohon tokotukseen taas. Jos sitä pääsisi maanantaina oikein Tavesin kentälle saakka. Hitto mehän ei voida enää vissiin mennä sinne penturyhmään luumuilemaan, täytyykö ihan oikeasti mennä niinkuin bh ryhmään?? jaiks..

Jälet

Jälkiä ajettiin eka pitkästä aikaa erkkarin jälkeen aamutuimaan ennen koulutuspäivän alkua. Pistin kuivamuonaa jäljelle kun ei ollut muuta mukana ja hommassa ei ollut mitään ero. Tästä innostuneena sitten on käytetty nappuloita pellolla. Peltojälkiä on nyt ajettu viisi kappaletta, joissa sitten samantein tyhjiä pätkiä (1-4 askelta vaihtelevasti) ja lopussa kulmahämy. Aivan hämmästyttävän hyvin kulkeneet vaikka sössäsin sitten vähän kaikkea uutta kerralla. Kulmahämyjä taitaa joutua tekemään vielä varmaan toiset viisi mutta nyt jo peruutti takaisin viimeiseen tyhjään jälkeen. Voisi tehdä taas kolmen päivän satsin la-su-ma jälkiä. Innostus heräsi vähän taukojen jälkeen kun otti vaan rohkeasti uutta ja niitä nappuloita on niin paljon helpompi kylvää sillä lusikalla kun sössätä sen koiranmakkaran kanssa.

Paimennusta

Lampaitakin päästiin sitten nuuskimaan SBry:n kilpailutoimikunnan järkkäämälle leirille Kuttukuuhun. Iso kiitos Tiinalle järjestelyistä ja jengille hyvästä seurasta. Puttekin oli ihana pikku gentlemanni ja antoi Riesan nukkua ihan rauhassa "prinsessa"patjallaan.

Olisin voinut vannoa että Riesa a)pelkää b)jahtaa lampaita, sen sijaan se osoittautuikin varsin sinuiksi moisten elikoiden kanssa. Riesalla oli kuulemma hyvä laumasilmä ja sillä olisi potenttiaalia paimentouhuihin. Leirin jälkeen pikasurffauksella tutustuin hieman koko lajiin, kun en siihen koskaan ole mitenkään perehtynyt, niin sehän onkin aika "kuuma peruna" koko laji. Ihan jo siitä hyvästä olisi mielenkiintoista katsoa miten tuommoinen turrimalli edistyisi.

Ah joo ja lampaanpaskaa Riesa sitten söi sen verran että alkuviikon oli maha sekaisin.

Esineet

Paimennusleirillä vetästiin sitten meidän vissiin neljäs esineruutu ja pellolla, jossa oltiin ensin jäljestetty sitten paimennettu, eli varsinainen monitoimipelto. No ko harjoituksesta voinee ottaa huumoripisteitä, ei välttämättä edistänyt toimintaa esineruudussa.

Niin ne lonkat

tuli tosiaan kuvattua, pitäisi olla kunnossa. En nyt ihan potaskaa odottanut, kun on noiden B-happyjen tuloksia seurannut, vaikka ell kyllä hieman peläytti pihtaamalla kuvia "No nämä kyynärät ovat kyllä puhtaat..." kommentin jälkeen.

Pakko pistää alkuun muutama kuva veneeltä, kun näköjään muistikortti kestää vettä... kamera ei...

Riesa vakiopaikalla purjeen varjossa

Ronja virnistelee ja Riesa tähystää

Heh.. Riesa on joo lopetellut juoksunsa tuossa jonkin aikaa sitten jo. Ohjelmaa on tosiaan ollut. Muutama mettäjälki touhuttu. Ruotsissa tuli käytyä, todellinen A-luokan retki, eli ilman koiria ja lapsia. Tuuletusreissua olikin odotettu kuin kuuta nousevaa. Torstaina tuli oikein seurattua näytelmiä niin, että nahka paloin Tukholman auringon alla. Perjantainana maailmanvoittaja menikin sitten enemmän tuliaisia ostellessa. Ai juu pääsinhän ennen kehää testaamaan miten Elli juoksee "Sini thö superhändlerin" (HAH) kulettamana ja kyllä me juostiin, mutta paremmin meni kehässä omistajan kanssa.

No jokatapauksessa tuliaisosastosta mukaan tarttui erinomaiselta vaikuttava juoksu/vetovyö, jossa joustokuminauhat ja kiinnitysnauha koukuille, joihin vaelluksella saisi pussukoita yms. roikkumaan. Remun ja Teuvon kanssa tuli näitä lähipuistoja kierrettyä, Teuvo taisi käväistä Ismon kanssa ihan Kolilla saakkakin. Topilta jäi se huba väliin kun kolmea koiraa ei olisi kyllä saanut meidän telttaan ängettyä. No kuitenkin pari kappaletta löytyy koirarinkkoja, joten eiköhän pikku kierros Helvetinjärvellä kutsu Riesaakin. Näin kaupunkiolosuhteissa Riesa pääsee/joutuu vetojuhdaksi ihan lenkillä muutaman kerran viikossa. Täytyy sanoa että meillä on kyllä kuitattu lenkitystä jonkin verran tuolla pihassa oleilulla. Onneksi tuo Topin jo ravaama orapihlaja-aidan mondo toimii Riesallakin melko hyvin, on kirittäjiä, pyörät, mopot, lastenrattaat, autot, bussit ja tapparan a-junnut tms. jääkiekkoilijat joita näillänurkilla riittää...

Leirillekin päästiin. Odottelin Jaanan lennon laukkuaulassa, kun huomasin että dysselin koneen kapsäkit tulevat ihan samalle hihnalle mistä juuri tuli poimittua Tukholman kapsäkki. Pakko oli laittaa reppu ruumaan kun tuli ostettua turkinhoitoainetta (joo sekin vielä, saa nauraa). Isoin syy miksi tuli jäätyä tullin paremmalle puolelle odottelemaan Jaanan (&familyn) laskeutumista (siis sen sijaan että olisi hyvissä ajoin käynyt ostamassa niitä leirikaljoja), oli se että Jaana oli alustavasti kertonut, että Manta on tosi kiukkunen lennonjälkeen ja puree häntä kun pääsee häkistä. Mielenkiinnolla siis jäin odottelemaan vaikka kello uhkaavasti lähestyi ilta yhdeksää. Oli kyllä aika pettymys kun Manta ei sitten purutkaan, edes lentokenttävirkailijaa vaan iloisesti morjensti kaikki.  No siitä sitten kauheella höökillä nappasin avuliaana Mantan ja jättihäkin mukaan, kun Jaanalla oli muutama lapsi paimennettavana. Mantan kanssa pöhättiin tuloaulan puolelle etsimään kioskia, joka löytyi sitten vasta kysymällä kahvilasta (hieman epäilyttästi naama punaiseksi palaneena koira hihnassa, lentoboksi kärryillä "Mistäköhän saisi ostaa olutta..."). Aika kohelluksen ja hissiajelun jälkeen alakerrassa kioskintäti onnitteli, kun kerittiin ihan viimehetkillä. Se muuten se iso lentohäkki mahtuu hissiin juuri ja juuri. Ja eikun Fiat Bravo the tilaihmeeseen häkit koira & kamat ja pudotettiin häkki Maijulle ja siitä kohti Hauhoa. Riesa oli päässyt jo etukäteen Susannan kyydillä leirille, ei ollut pikataival enää tuottanut tuskaa, joten taitaa autopahoinvointi olla virallisesti takanapäin.

Leirillä sitten tehtiin vietinedistysreeniä. Pikku pätkä tottista, joo seuraamisessa lelulla poikittaa ja perusasento sitäkautta vino, eli eikun makkarat jatkossa, jotta tulisi asento kuntoon. Onneksi ei kovinmontaa harjoitetta lelulla ole tehty. Leikki oli ekalla kiekalla sellaista aika perus diipadaapaa mitä Riesa esittää. Toinen kerta oli Riesalle lauantaina ihan liikaa, ei voi jaksaau huh huh. Sunnuntaina leikittiin sitten vain yksi kiekka mikä oli hieman reippaampi, muistaakseni, kuin lauantain esitykset. Neuvoiksi Riesan leikitykseen tuli, päivittäinen leikkituokio, vatkataan sitä patukkaa edes takas mutta ei kiskota itse. Kun koira kiskoo niin annetaan viedä, mennään siis perässä, jolloin koira tuntee itsensä vahvaksi.
Koiran saa paremmin vastustamaan kun kääntää itse selän, mutta pitää siis patukasta edelleen kiinni. Tätä epistolaa ollaan nyt seurattu ja kyllä näyttää toimivan. Hitsi kun oli yöllä leirinuotiolla niin armottoman väsynyt, ettei Jaanan kyselytunnilla muistanut kysyä että mitä se Riesa muka patukka suussa kanavoi, se kun on ihmetyttänyt jo pitkään.

Jaana tuli vielä meille yöksi odottelemaan aamusta/päivästä lähtevää Varkauden junaan ja Susannakin liittyi seuraan joten briard ja koulutusaiheista keskustelua riitti vielä sunnuntaina yömyöhälle. Riesan noutoa kerkesin Jaanalle vilauttaa ja tosiaan nyt kun olen opettanut sitä vetämään palikasta niin sehän lähtee peruuttelemaan heti kun kädet lähestyvät kapulaa ja eikun korjaamaan.

Tänään tehtiin muuten sitten kokopäivän veneretki, kokoonpanolla Ismo, minä, lapset & Riesa. Ainoo jolta reissussa EI mennyt kertaakaan hermot oli Riesa. Hitsi että oli helppo koira purjeveneessä, tosin söi muksujen evässämpylät, kyllä, suoraan niiden kädestä heti kun silmä vältti. Pimeensalmen telakalle päästiin terassille syömään vielä kivasti mutta kotisataamaan rantautuminen ei mennyt ihan putkeen. Jäin _vähän_  roikkumaan toinen jalka veneessä ja toinen jalka laiturilla ja sitten se tuuli painoikin venettä pois päin. Ei mennyt spagaati ei. Molskin kuitenkin laiturille ja Ismo heitti uuden lenkin kajuutassa parkuvien kakrujen kanssa ja venekin saatiin kiinni. Tietty se helpotti että olin valmiiksi laiturilla. Ismo sanoi että olisi saanut hyvän kuvan minusta kun kaikki vaatteet vaan valui vettä, mutta ei saanut kun digipokkari oli niiden housujen reisitaskussa... Notta semmoinen eväsretki. 

Leirikuvia (paljon) löytyy täältä, nekun tuli ennen veneilyä siirreltyä kovalevylle. Mielenkiinnolla odotetaan että auttaako hiustenkuivaajalla puhallus vai huuhtoituivatko veneilykuvat muistikortilta Näsijärveen. Kamerassa ainakin on linssien välissä vesikupla, varmaan ainoa digipokkari joka toimii myös vatupassina.

Oli pakko lähteä pk-rotuotteluun fiilistelemään. Tuli oikein nostalginen olo, aikoinaan kun aina noihin rotuotteluihin tuli pölisteltyä Remu koipalloista ja pukattua hakuradalle. Kiitokset joukkueelle ja onnittelut Tuijalle ja Aialle VKI:sta.

Ai että siinä suorituksia katsellessa iski hieman kisaamishimo. (Se on kumma juttu miten sitä innoissaan ilmoittaa koiraa johonkin kisoihin ja järjestään sitten ennen kisaa, jännityksissä odotellessaan kiroaa, että mitä sitä tuli taas tehtyä. ) Kisaamishimo johti jokatapauksessa siihen, että päätin siirtää Riesan jälkireenit metsään ja sunnuntaiaamusta sitten käytiinkin suorittamassa hitaasti ja tarkasti pätkä metsäjälkeä. Jäljelle jätin sinne tänne noin 5-10 askeleen välein suht suuria koiranmakkara paloja ja lopussa oli purkki. Riesaa selkeästi jänskätti uusi alusta mutta olin yllättynyt kuinka hyvin kuitenkin jälki lähti menemään. Riesa pysyi hyvin tarkasti jäljen päällä ja jäljesti askel-askeleelta. Yhden traktorin uran jälkeen Riesa hukkasi jäljen mutta kuitenkin innokkaasti ja omatoimisesti sen etsi. Pelkäsin meinaan ettei tuonne metsään siirrosta tule mitään. Topin kanssa jäljen vienti metsään ei lähtenyt ollenkaan kulkemaan. Hitsi että oli kivaa. Tämä metsäjälki taisi olla sitten nummero 28 kun pari peltojälkeä tuohon väliin on tullut väännettyä. Jaa-a vähän on kysymysmerkinä miten jatkaisi. Jos hyppäisi tylysti pellolla tekemään muutaman hämyn ja siitä sitten kulman ja jatkaisi taas metsässä kulmineen kaikkineen. Kapuloitakin voisi oikeastaan esitellä vaikka tuossa pihanurmella. Enhän mä taas jaksa hieroa niin pilkun tarkasti... palaillaan sitten vaikka taaksepäin jos menee ihan syteen. Näyttäisi tuo Riesa jotenkin osaavan kuitenkin jäljestää ja lokkien jäljiltä ollaan niitä tyhjiäkin osattu pellolla nuuskaista, eikä ne siellä mettässäkän vaikeita olleet.

Tottiksessa täytyy tehdä hieman paluuta tekniikka reeneihin. Nyt on tullut enemmän keskityttyä leikkiin, joka onkin parantunut kivasti. Tavesin häiriöllisissä pentureeneissäkin pystyy nyt palkkaamaan rätillä. (tai ainakin pari viimekertaa on pystynyt, eiköhän maanantaina taas puhalla uusi tuuli kun tällaista ylös kirjaan...) No noutoa täytyisi laitella eteenpäin, kun nyt on vaiheessa "löysä kapulanpito edessä". Taidan ottaa pientä vetoa edessä (Mian oppien mukaan) ja Riesalle voisi varmaankin sitoa narun kapulaan ja vähän hetsata. Ekankerran meinaan heitin noutokapulan niin sitä sitten hetki ihmeteltiin ja lopuksi kannettiin päästä...

Maanantain Tavesin tottiksissa Riesa oli melko mukavasti häiriössäkin mukana. Aika lepposalla asenteella tulee noita tottiksia otettua. Tottiksen perään tein kentänlaitaan jäljen nro. 25. Nyt askeleet täysin normaaleja ilman mitään painamisia ja yllätys oli aika suuri kun huomasin että Riesaan ei asia vaikuttanut juuri mitenkään. Oma ohajaus muuttui siten että nyt joutui tuijottamaan koiraa ja katsomaan mitä se teki sensijaan kun olisi yrittänyt nähdä maassa sitä seuraavaa jälkeä. Ohjauskin parani tuon myötä kummasti. Muutama harha oli ilmeisesti jäljen yli, joita piti vähän tuijotella, muuten aika kivasti meni. Veto oli aika kova ja muutama oma sössiminen aiheutti katkoksen. Loppupurkki oli nyt näkyvissä ja jouduin osottamalla vaatimaan kaksi viimestä askelta.

Tiistaina sitten lähes koko setti. Jäljen sijaan otettiin aluksi tottista. Riepulia palkattiin nyt pikku pätkistä motskarilla, hieno homma, onnistu. Hakua otettiin kolme koikkelehtimista, hajun haku vierestä ja lähetys. Kyllähän se sinne meni mutta power on aika low. Mitäköhän tuohon keksisi, into jälkeen on huomattavasti vahvempi. Lopuksi vielä esineruutu, jossa vietiin lelu yhdessä Riesan kanssa noin 30-40 metrin päähän, kivasti sieltä sen pompotteli tuoda.

Keskiviikkona käytiin sitten näyttelyreeneissä (heh saa nauraa) Täyty ihan tarkistaa että on tullut tosiaan esitettyä koiraa näytelmissä juuri ihan viimeksi vuonna 2001. Riesa osaa ilmeisesti olla varsin nätisti, juoksi nätisti ja seisoskeli nätisti, häntäkin oli nätisti.

Sissos.. alkaa kyllä riistäytymään käsistä nuo tiistaireenit. Pääsin jopa klo 23 nukkumaan, hiukan väsytti, varsinkin kun R2 on päättäväisesti inffonnut meitä tukkoisesta nenästä tässä yönä parina.

Ensin hakua, vaude, pikkuinen kynttilänlepatus on virinnyt Riesan päähän aiheen tiimoilta. Samaista valon kajoa näkyi myös esineruudun puolella. Seuraavaan esineruutuun voisi viedä lelun yhdessä vähän kauemmaksi.

Ja tottahan toki sitä pitää jälki ajaa kun valosaa riittää läpi yön. Nyt meni hankalahkolla pohjalla tosi kivasti. Nameja oli alkuun kaksi noin kymmenessä askeleessa, jonka jälkeen normaalisti kärjessä. Seuraavaan jälkeen ei enää mitään polkasuja vaan normaalia jälkeä. Jospa sitä muistaisi sen toisen hihnakin...

Nuuskittiin noin suurinpiirtein 22. jälki. Sitten seurattiin Taiston eka kulma, vaude kun meni hyvin! Olen täysin vakuuttunut että tuo hämyhommeli on todellaa hyvä tapa opettaa kulmat. Sitten päästiin myös seuraamaan pikkuisen bortsun jälkiharjoitus ja kuulemaan Outin ohjeistusta. Hyvä kun päästiin, nyt täytyy ottaa vähän takapakkia ja keskittyä tarkemmin hommaan ja ihan kiltisti laittaa sitä namia kantaan ja kärkeen. Saa nähdä kuinka pian taas tulee deja vuu ja amnesia samaan aikaan: olen unohtanut tämän ennenkin.