Tiistaina päätin sitten tehdä tottistreenien päälle jäljen jossa olisi se eka kulma. Riesa nuuski hienosti viimeisen askeleen jälkeen ja noin päänmitan yli mentyään bongasi vasemmalla olevan jäljen hienosti MUTTA mitä tekee puusilmä ohjaaja: seisoo typertyneenä paikallaan ja estää etenemisen...  Tästä hyvästä pyörähdys ja sitten olin jo itsekin mukana ja lähdin heti siirtymään koiran perään kun lähti uudelleen nuuskimaan sitä vasemmalle menevää jälkeä. Ei herranjestas...

Omasta sössimisestä suivaantuneena päätin ottaa keskiviikkona ruuat ja Riesan mukaan puistoon ja tein jäljen puiston nurmelle. Yksi pikku puistokaveri kerkesi tulla lähes jäljelle ihmettelemään tekemisä. Riesa huomasikin kohdan ja olisi tarkastanut ns. harhan jos en olisi estänyt sille etenemistä. Nyt kulma sujui todella hyvin, siirryin heti Riesan taakse vahvistamaan etenemistä heti, kun se noteerasi vasemmalla olevan askeleen. Illasta päätettiin sitten vielä mennä uudelleen puistoon ja iltaruoka jäljelle. Nyt kulma oli oikealle. Riesa ei todellakaan mene yli kulmasta kuin sen askelten välin (10-15cm), nyt oikealla oleva jälki ei sattunut ihan heti nenään ja Riesa meinasi tarjota maahanmenoa ja niiasi sille viimeiselle askeleelle jonne hämyissä ne pari nakkia on ilmestynyt mutta sai sitten hajun jäljestä. Nyt tajusin jälleen toimia vikkelään ja siirryin heti Riesan taakse. Kylläpä on hämmästyttävän hyvä ja selkeä tapa opettaa kulma tarkaksi. Outille vaan kiitoksia!

Jälkiä on nyt siis ajettu 39 kappaletta, jos en ole ihan seonnut laskuista. Taidan talsia noita kulmia nyt semoisen neljä reenikertaa ja sitten siirtyä ohjeiden mukaan teräviin kulmiin. Pitäisiköhän niitä esineitäkin miettiä jo tälle syksylle. Nyt loppupurkilla on ongelmana se että vaikka Riesa menee oma-aloitteisesti hienosti maahan niin sitten se kerkeää innoissaan hilaamaan itsensä maassa naama tulosuuntaan ennekuin saan purkin availtua.

Toko puolella otettiin tiistaireeneissä ekan kerran paikallaoloa ryhmässä. Kaksi kertaa Riesa yritti ryömiä eteenpäin ja kävin ihan kiltisti hinaamassa sen takaisin lähtöpaikkaan ja sen jälkeen siellä sitten pysyttiin ihan hyvin se muutama minuutti. Paikallaolon aion kyllä opettaa niinkuin Topillekin, siellä vaan ollaan ja siitä saa rapsutukset ja ehkä nakin, tylsä liike joka vaan tehdään, tarvittaessa puoli tuntia tai enemmän.

Tunnarinoutoja oon tehnyt yhdeksän kertaa isosta kasasta, viimeistä kertaa lukuunottamatta sieltä on tullut vain oma. Viimeisen kerran tein tiistaina tottis reeneissä ja siinä Riesa innoissan sähelsi jotenkine että toinen palikka lensi oman päälle ja sitten toi ensin sen väärän.

Tuommoisen Riesa koiran voi näköjään heittää eläinlääkärissä pöydälle selälleen, ajaa karvat jalkovälistä, ultrata ja punktoida pissiä suoraan rakosta (parikin kertaa, jos neula on aluksi väärä) noin niinkuin ilman rauhoituksia. Mun tosin täytyi katsella seiniä, etten olis pökrännyt, Riesa vain pisti silmät kiinni. Kilttinä potilaana Riesa sai koirankeksin, kymmenen pistettä ja antibiootit pissitulehdukseen.

Jälkiä on ajettu pari lisää, kulmahämyssä pyörähtää herkästi ympäri peruuttamisen sijaan. Pitiköhän se pyörähdys estää?? en nyt ihan tarkkaan muista. Tapahtuu kyllä tosi pienellä säteellä, viskaa peränsä vain menosuuntaan, mutta silti ei niin tyylikästä... Muutama vielä niin teen vielä tälle syksylle sen oikean kulman.

Tokossa siirryttiin tunnarinoudossa ekan kerran isoon kasaan keppejä. Ensin kasa selvästi hämmensi Riesaa ja jouduin useamman kerran sanomaan oma mutta sitten Riesa meni ja nuuski keppejä rauhallisesti ja otti oman suuhun. Tästä naksut samantien. Aivan uskomaton suoritus, ei mitään ylimääräistä säheltämistä eikä väärien kapuloiden nostelua. Mielenkiinnolla odotan miten tänään menee. Paikallaoloreenit pitäisi ehdottomasti aloittaa, jotta voisi niitä luoksetuloa miettiä ja sitten on se ruutuhommelikin ihan aloittamatta.

Muutama kuva elokuiselta iltapäiväretkeltä Helvetinkoluun. Piti sitten kiivetä kolukin ylös lapset rinkoissa. Riesaa joutu muutaman kerran nostamaan kun oli sen verran korkea kivi edessä, ettei päässyt kapuamaan itse.

Ensin rappuja alas...

Sitten kolua ylös..

Peikko oli hoidossa ja käytiin metsälenkillä, jälleen muksut kantolaitteissa. Toiveissa oli että piskit juoksentelisivat oikein kunnolla, mutta ei, ihme nujuamista jaloissa, sai vallan varoa ettei kompastu. Yhden kerran Peikko jäi seisomaan ja nuuhkimaan metsään päin ja ajattelin että no nyt lähtee hirven perään ja komensin samantien, että eipä mennä minnekään. Peikko siihen, että ei sitten. Tosi kuuliainen kaveri, tottelee kaikenlaista höpötystä, tuuppa tänne, meeeppä nyt siitä jne. Kaupungissa taas autot olivat pop. Hupaisa poika poukkoaa hihnan mitan risteyksessä joka auton perään ja näyttää selvästi tuskaiselta mihin pompata, kun risteykseen ilmestyy neljä autoa samaan aikaan....

Tauko, muksut tutkii metsää ja koirat... nujuaa..

Riesan kanssa otin seuraamispätkiä pihalla vaikka Peikko riekkui ympärillä. Riesalla paloi päreet moiseen häirikköön, tulee nyt roikkumaan korvista kun tässä on the tärkeät asiat kyseessä. Ihana pikku tyttö, tuo miellyttämisen halu on kyllä aivan valtavan mukava piirre.

Riesa osoittautui varsin mustasukkaiseksi musta, oli vähän sitä mieltä, että sitä Peikkoa tarvitse mennä taputtelemaan, kun hänkin on tässä käytettävissä. Keskenään Riesa ja Peikko sitten nujusivat oikeataan jatkuvasti, sisällä ja ulkona.

Pusu...

Ihana tuulenpuuska toi grillaustuoksuja jostain...

Jestas mistähän aloittaisi, mitä me nyt taas ollaankaan tehty...

Tottisteluista

Erkkarin jälkeisessä koulutuspäivässä oli kouluttajana Giramin kennelin kasvattaja Miia Kiviaho Keuruulta. Todella mukava kouluttaja ja hyviä neuvoja tuli. Muutama vinkki täytyy laittaa ylös, kun/jos vielä muistaa

• luoksetulon pysäytyksissä, takapalkka ja etupalkka samanarvoiset, takapalkka kuppiin vain koiran taakse.
• seuraamisessa peränhierontaa oikeaan kohtaan käännöksillä saadaan vahvistettua peruuttamalla.

Jotain muutakin tuli mutta ei voi muistaa enää. Maijulle kiitoksia oluen hörppimis seurasta, jäi tosiaan vähän nukkumiset vähille mutta maailma parantui :)

Itse sitten menin ottamaan lelulla ihan liian pitkiä pätkiä väsyneelle Riesalle, joka sitten alkoi valumaan taakse ja himmaamaan. Ei pitäisi päästää tuota käymän kun ei ole vielä herätteitä käytössä ;) No vedettiin lohdutukseksi meidän koiratanssi liikkeet yleisön edessä. Niitä täytyy kyllä kehitellä kyllä lisää. Riesa kun tuntuu helposti omaksuvan kaikkea tuollaista. Täytyy kehitellä ideoita ja fiilistellä taas tällä videolla...

Tottiksessa palattiin naksu+nami yhdistelmään ja homma pelasi ainakin viimeisissä Tampereen porukan reeneissä tosi kivasti nyt Riesa kesti pitkiä seuraamispätkiä hyvin (siis yli kymmentä askelta). Aloin ottaa uutena maahanmenoa liikkeestä ja pihassa on otettu tunnaripalikan kaivelua nurmen alta. Täytyisi kyllä tosissaan orientoitua tuohon tokotukseen taas. Jos sitä pääsisi maanantaina oikein Tavesin kentälle saakka. Hitto mehän ei voida enää vissiin mennä sinne penturyhmään luumuilemaan, täytyykö ihan oikeasti mennä niinkuin bh ryhmään?? jaiks..

Jälet

Jälkiä ajettiin eka pitkästä aikaa erkkarin jälkeen aamutuimaan ennen koulutuspäivän alkua. Pistin kuivamuonaa jäljelle kun ei ollut muuta mukana ja hommassa ei ollut mitään ero. Tästä innostuneena sitten on käytetty nappuloita pellolla. Peltojälkiä on nyt ajettu viisi kappaletta, joissa sitten samantein tyhjiä pätkiä (1-4 askelta vaihtelevasti) ja lopussa kulmahämy. Aivan hämmästyttävän hyvin kulkeneet vaikka sössäsin sitten vähän kaikkea uutta kerralla. Kulmahämyjä taitaa joutua tekemään vielä varmaan toiset viisi mutta nyt jo peruutti takaisin viimeiseen tyhjään jälkeen. Voisi tehdä taas kolmen päivän satsin la-su-ma jälkiä. Innostus heräsi vähän taukojen jälkeen kun otti vaan rohkeasti uutta ja niitä nappuloita on niin paljon helpompi kylvää sillä lusikalla kun sössätä sen koiranmakkaran kanssa.

Paimennusta

Lampaitakin päästiin sitten nuuskimaan SBry:n kilpailutoimikunnan järkkäämälle leirille Kuttukuuhun. Iso kiitos Tiinalle järjestelyistä ja jengille hyvästä seurasta. Puttekin oli ihana pikku gentlemanni ja antoi Riesan nukkua ihan rauhassa "prinsessa"patjallaan.

Olisin voinut vannoa että Riesa a)pelkää b)jahtaa lampaita, sen sijaan se osoittautuikin varsin sinuiksi moisten elikoiden kanssa. Riesalla oli kuulemma hyvä laumasilmä ja sillä olisi potenttiaalia paimentouhuihin. Leirin jälkeen pikasurffauksella tutustuin hieman koko lajiin, kun en siihen koskaan ole mitenkään perehtynyt, niin sehän onkin aika "kuuma peruna" koko laji. Ihan jo siitä hyvästä olisi mielenkiintoista katsoa miten tuommoinen turrimalli edistyisi.

Ah joo ja lampaanpaskaa Riesa sitten söi sen verran että alkuviikon oli maha sekaisin.

Esineet

Paimennusleirillä vetästiin sitten meidän vissiin neljäs esineruutu ja pellolla, jossa oltiin ensin jäljestetty sitten paimennettu, eli varsinainen monitoimipelto. No ko harjoituksesta voinee ottaa huumoripisteitä, ei välttämättä edistänyt toimintaa esineruudussa.

Niin ne lonkat

tuli tosiaan kuvattua, pitäisi olla kunnossa. En nyt ihan potaskaa odottanut, kun on noiden B-happyjen tuloksia seurannut, vaikka ell kyllä hieman peläytti pihtaamalla kuvia "No nämä kyynärät ovat kyllä puhtaat..." kommentin jälkeen.

Pakko pistää alkuun muutama kuva veneeltä, kun näköjään muistikortti kestää vettä... kamera ei...

Riesa vakiopaikalla purjeen varjossa

Ronja virnistelee ja Riesa tähystää

Heh.. Riesa on joo lopetellut juoksunsa tuossa jonkin aikaa sitten jo. Ohjelmaa on tosiaan ollut. Muutama mettäjälki touhuttu. Ruotsissa tuli käytyä, todellinen A-luokan retki, eli ilman koiria ja lapsia. Tuuletusreissua olikin odotettu kuin kuuta nousevaa. Torstaina tuli oikein seurattua näytelmiä niin, että nahka paloin Tukholman auringon alla. Perjantainana maailmanvoittaja menikin sitten enemmän tuliaisia ostellessa. Ai juu pääsinhän ennen kehää testaamaan miten Elli juoksee "Sini thö superhändlerin" (HAH) kulettamana ja kyllä me juostiin, mutta paremmin meni kehässä omistajan kanssa.

No jokatapauksessa tuliaisosastosta mukaan tarttui erinomaiselta vaikuttava juoksu/vetovyö, jossa joustokuminauhat ja kiinnitysnauha koukuille, joihin vaelluksella saisi pussukoita yms. roikkumaan. Remun ja Teuvon kanssa tuli näitä lähipuistoja kierrettyä, Teuvo taisi käväistä Ismon kanssa ihan Kolilla saakkakin. Topilta jäi se huba väliin kun kolmea koiraa ei olisi kyllä saanut meidän telttaan ängettyä. No kuitenkin pari kappaletta löytyy koirarinkkoja, joten eiköhän pikku kierros Helvetinjärvellä kutsu Riesaakin. Näin kaupunkiolosuhteissa Riesa pääsee/joutuu vetojuhdaksi ihan lenkillä muutaman kerran viikossa. Täytyy sanoa että meillä on kyllä kuitattu lenkitystä jonkin verran tuolla pihassa oleilulla. Onneksi tuo Topin jo ravaama orapihlaja-aidan mondo toimii Riesallakin melko hyvin, on kirittäjiä, pyörät, mopot, lastenrattaat, autot, bussit ja tapparan a-junnut tms. jääkiekkoilijat joita näillänurkilla riittää...

Leirillekin päästiin. Odottelin Jaanan lennon laukkuaulassa, kun huomasin että dysselin koneen kapsäkit tulevat ihan samalle hihnalle mistä juuri tuli poimittua Tukholman kapsäkki. Pakko oli laittaa reppu ruumaan kun tuli ostettua turkinhoitoainetta (joo sekin vielä, saa nauraa). Isoin syy miksi tuli jäätyä tullin paremmalle puolelle odottelemaan Jaanan (&familyn) laskeutumista (siis sen sijaan että olisi hyvissä ajoin käynyt ostamassa niitä leirikaljoja), oli se että Jaana oli alustavasti kertonut, että Manta on tosi kiukkunen lennonjälkeen ja puree häntä kun pääsee häkistä. Mielenkiinnolla siis jäin odottelemaan vaikka kello uhkaavasti lähestyi ilta yhdeksää. Oli kyllä aika pettymys kun Manta ei sitten purutkaan, edes lentokenttävirkailijaa vaan iloisesti morjensti kaikki.  No siitä sitten kauheella höökillä nappasin avuliaana Mantan ja jättihäkin mukaan, kun Jaanalla oli muutama lapsi paimennettavana. Mantan kanssa pöhättiin tuloaulan puolelle etsimään kioskia, joka löytyi sitten vasta kysymällä kahvilasta (hieman epäilyttästi naama punaiseksi palaneena koira hihnassa, lentoboksi kärryillä "Mistäköhän saisi ostaa olutta..."). Aika kohelluksen ja hissiajelun jälkeen alakerrassa kioskintäti onnitteli, kun kerittiin ihan viimehetkillä. Se muuten se iso lentohäkki mahtuu hissiin juuri ja juuri. Ja eikun Fiat Bravo the tilaihmeeseen häkit koira & kamat ja pudotettiin häkki Maijulle ja siitä kohti Hauhoa. Riesa oli päässyt jo etukäteen Susannan kyydillä leirille, ei ollut pikataival enää tuottanut tuskaa, joten taitaa autopahoinvointi olla virallisesti takanapäin.

Leirillä sitten tehtiin vietinedistysreeniä. Pikku pätkä tottista, joo seuraamisessa lelulla poikittaa ja perusasento sitäkautta vino, eli eikun makkarat jatkossa, jotta tulisi asento kuntoon. Onneksi ei kovinmontaa harjoitetta lelulla ole tehty. Leikki oli ekalla kiekalla sellaista aika perus diipadaapaa mitä Riesa esittää. Toinen kerta oli Riesalle lauantaina ihan liikaa, ei voi jaksaau huh huh. Sunnuntaina leikittiin sitten vain yksi kiekka mikä oli hieman reippaampi, muistaakseni, kuin lauantain esitykset. Neuvoiksi Riesan leikitykseen tuli, päivittäinen leikkituokio, vatkataan sitä patukkaa edes takas mutta ei kiskota itse. Kun koira kiskoo niin annetaan viedä, mennään siis perässä, jolloin koira tuntee itsensä vahvaksi.
Koiran saa paremmin vastustamaan kun kääntää itse selän, mutta pitää siis patukasta edelleen kiinni. Tätä epistolaa ollaan nyt seurattu ja kyllä näyttää toimivan. Hitsi kun oli yöllä leirinuotiolla niin armottoman väsynyt, ettei Jaanan kyselytunnilla muistanut kysyä että mitä se Riesa muka patukka suussa kanavoi, se kun on ihmetyttänyt jo pitkään.

Jaana tuli vielä meille yöksi odottelemaan aamusta/päivästä lähtevää Varkauden junaan ja Susannakin liittyi seuraan joten briard ja koulutusaiheista keskustelua riitti vielä sunnuntaina yömyöhälle. Riesan noutoa kerkesin Jaanalle vilauttaa ja tosiaan nyt kun olen opettanut sitä vetämään palikasta niin sehän lähtee peruuttelemaan heti kun kädet lähestyvät kapulaa ja eikun korjaamaan.

Tänään tehtiin muuten sitten kokopäivän veneretki, kokoonpanolla Ismo, minä, lapset & Riesa. Ainoo jolta reissussa EI mennyt kertaakaan hermot oli Riesa. Hitsi että oli helppo koira purjeveneessä, tosin söi muksujen evässämpylät, kyllä, suoraan niiden kädestä heti kun silmä vältti. Pimeensalmen telakalle päästiin terassille syömään vielä kivasti mutta kotisataamaan rantautuminen ei mennyt ihan putkeen. Jäin _vähän_  roikkumaan toinen jalka veneessä ja toinen jalka laiturilla ja sitten se tuuli painoikin venettä pois päin. Ei mennyt spagaati ei. Molskin kuitenkin laiturille ja Ismo heitti uuden lenkin kajuutassa parkuvien kakrujen kanssa ja venekin saatiin kiinni. Tietty se helpotti että olin valmiiksi laiturilla. Ismo sanoi että olisi saanut hyvän kuvan minusta kun kaikki vaatteet vaan valui vettä, mutta ei saanut kun digipokkari oli niiden housujen reisitaskussa... Notta semmoinen eväsretki. 

Leirikuvia (paljon) löytyy täältä, nekun tuli ennen veneilyä siirreltyä kovalevylle. Mielenkiinnolla odotetaan että auttaako hiustenkuivaajalla puhallus vai huuhtoituivatko veneilykuvat muistikortilta Näsijärveen. Kamerassa ainakin on linssien välissä vesikupla, varmaan ainoa digipokkari joka toimii myös vatupassina.

Oli pakko lähteä pk-rotuotteluun fiilistelemään. Tuli oikein nostalginen olo, aikoinaan kun aina noihin rotuotteluihin tuli pölisteltyä Remu koipalloista ja pukattua hakuradalle. Kiitokset joukkueelle ja onnittelut Tuijalle ja Aialle VKI:sta.

Ai että siinä suorituksia katsellessa iski hieman kisaamishimo. (Se on kumma juttu miten sitä innoissaan ilmoittaa koiraa johonkin kisoihin ja järjestään sitten ennen kisaa, jännityksissä odotellessaan kiroaa, että mitä sitä tuli taas tehtyä. ) Kisaamishimo johti jokatapauksessa siihen, että päätin siirtää Riesan jälkireenit metsään ja sunnuntaiaamusta sitten käytiinkin suorittamassa hitaasti ja tarkasti pätkä metsäjälkeä. Jäljelle jätin sinne tänne noin 5-10 askeleen välein suht suuria koiranmakkara paloja ja lopussa oli purkki. Riesaa selkeästi jänskätti uusi alusta mutta olin yllättynyt kuinka hyvin kuitenkin jälki lähti menemään. Riesa pysyi hyvin tarkasti jäljen päällä ja jäljesti askel-askeleelta. Yhden traktorin uran jälkeen Riesa hukkasi jäljen mutta kuitenkin innokkaasti ja omatoimisesti sen etsi. Pelkäsin meinaan ettei tuonne metsään siirrosta tule mitään. Topin kanssa jäljen vienti metsään ei lähtenyt ollenkaan kulkemaan. Hitsi että oli kivaa. Tämä metsäjälki taisi olla sitten nummero 28 kun pari peltojälkeä tuohon väliin on tullut väännettyä. Jaa-a vähän on kysymysmerkinä miten jatkaisi. Jos hyppäisi tylysti pellolla tekemään muutaman hämyn ja siitä sitten kulman ja jatkaisi taas metsässä kulmineen kaikkineen. Kapuloitakin voisi oikeastaan esitellä vaikka tuossa pihanurmella. Enhän mä taas jaksa hieroa niin pilkun tarkasti... palaillaan sitten vaikka taaksepäin jos menee ihan syteen. Näyttäisi tuo Riesa jotenkin osaavan kuitenkin jäljestää ja lokkien jäljiltä ollaan niitä tyhjiäkin osattu pellolla nuuskaista, eikä ne siellä mettässäkän vaikeita olleet.

Tottiksessa täytyy tehdä hieman paluuta tekniikka reeneihin. Nyt on tullut enemmän keskityttyä leikkiin, joka onkin parantunut kivasti. Tavesin häiriöllisissä pentureeneissäkin pystyy nyt palkkaamaan rätillä. (tai ainakin pari viimekertaa on pystynyt, eiköhän maanantaina taas puhalla uusi tuuli kun tällaista ylös kirjaan...) No noutoa täytyisi laitella eteenpäin, kun nyt on vaiheessa "löysä kapulanpito edessä". Taidan ottaa pientä vetoa edessä (Mian oppien mukaan) ja Riesalle voisi varmaankin sitoa narun kapulaan ja vähän hetsata. Ekankerran meinaan heitin noutokapulan niin sitä sitten hetki ihmeteltiin ja lopuksi kannettiin päästä...

Maanantain Tavesin tottiksissa Riesa oli melko mukavasti häiriössäkin mukana. Aika lepposalla asenteella tulee noita tottiksia otettua. Tottiksen perään tein kentänlaitaan jäljen nro. 25. Nyt askeleet täysin normaaleja ilman mitään painamisia ja yllätys oli aika suuri kun huomasin että Riesaan ei asia vaikuttanut juuri mitenkään. Oma ohajaus muuttui siten että nyt joutui tuijottamaan koiraa ja katsomaan mitä se teki sensijaan kun olisi yrittänyt nähdä maassa sitä seuraavaa jälkeä. Ohjauskin parani tuon myötä kummasti. Muutama harha oli ilmeisesti jäljen yli, joita piti vähän tuijotella, muuten aika kivasti meni. Veto oli aika kova ja muutama oma sössiminen aiheutti katkoksen. Loppupurkki oli nyt näkyvissä ja jouduin osottamalla vaatimaan kaksi viimestä askelta.

Tiistaina sitten lähes koko setti. Jäljen sijaan otettiin aluksi tottista. Riepulia palkattiin nyt pikku pätkistä motskarilla, hieno homma, onnistu. Hakua otettiin kolme koikkelehtimista, hajun haku vierestä ja lähetys. Kyllähän se sinne meni mutta power on aika low. Mitäköhän tuohon keksisi, into jälkeen on huomattavasti vahvempi. Lopuksi vielä esineruutu, jossa vietiin lelu yhdessä Riesan kanssa noin 30-40 metrin päähän, kivasti sieltä sen pompotteli tuoda.

Keskiviikkona käytiin sitten näyttelyreeneissä (heh saa nauraa) Täyty ihan tarkistaa että on tullut tosiaan esitettyä koiraa näytelmissä juuri ihan viimeksi vuonna 2001. Riesa osaa ilmeisesti olla varsin nätisti, juoksi nätisti ja seisoskeli nätisti, häntäkin oli nätisti.

Sissos.. alkaa kyllä riistäytymään käsistä nuo tiistaireenit. Pääsin jopa klo 23 nukkumaan, hiukan väsytti, varsinkin kun R2 on päättäväisesti inffonnut meitä tukkoisesta nenästä tässä yönä parina.

Ensin hakua, vaude, pikkuinen kynttilänlepatus on virinnyt Riesan päähän aiheen tiimoilta. Samaista valon kajoa näkyi myös esineruudun puolella. Seuraavaan esineruutuun voisi viedä lelun yhdessä vähän kauemmaksi.

Ja tottahan toki sitä pitää jälki ajaa kun valosaa riittää läpi yön. Nyt meni hankalahkolla pohjalla tosi kivasti. Nameja oli alkuun kaksi noin kymmenessä askeleessa, jonka jälkeen normaalisti kärjessä. Seuraavaan jälkeen ei enää mitään polkasuja vaan normaalia jälkeä. Jospa sitä muistaisi sen toisen hihnakin...

Nuuskittiin noin suurinpiirtein 22. jälki. Sitten seurattiin Taiston eka kulma, vaude kun meni hyvin! Olen täysin vakuuttunut että tuo hämyhommeli on todellaa hyvä tapa opettaa kulmat. Sitten päästiin myös seuraamaan pikkuisen bortsun jälkiharjoitus ja kuulemaan Outin ohjeistusta. Hyvä kun päästiin, nyt täytyy ottaa vähän takapakkia ja keskittyä tarkemmin hommaan ja ihan kiltisti laittaa sitä namia kantaan ja kärkeen. Saa nähdä kuinka pian taas tulee deja vuu ja amnesia samaan aikaan: olen unohtanut tämän ennenkin.

8. Hakukerta

Paikka sama kuin edellisellä kerralla ja nyt metsään vedettiin. Taasen kaksi toistoa, haettiin haju, nyt eksynyt Susanna oli vähän lähempänä keskilinjaa saman pressun alla. Nyt lähti koikkaloimaan jo vähän "räväkämmin" lähetyksen jälkeen. Pystyi yleensäkin tekemään ns. lähetykset.

Esineet, 4. reenikerta (miksiköhän näitä ei osaa itsekseen reenata??)

Jälleen kaksi kertaa, joista toinen oli haahuilua pitkään vähän siellä täällä, joten kävelin hieman esinettä kohti mutta en lähetellyt uudelleen. Riesa oli lopulta niin suloinen, kun sai hajun esineestä ja nenä pitkällä kuusen ali yritti sitä kierroksen jälkeen paikallistaa ja joutui sitten lopulta kiertämään kuusen. Todella mielenkiintoista nähdä saadaanko Riesan suorituksiin haun ja esineiden osalta "raivoa ja paloa" nyt on enemmän sellaista herttaista touhua, johon kyllä jostain syystä olen ihan myyty.

Jälki nro 21

Tämä meni hyvin. Alussa ryssittiin yli muutamia -> seuraavaan useampi nami ekaan kymmeneen askeleeseen että rytmittyisi nopeammin. Loistava idea nojata ohjatessa vähän taaksepäin, pysyy paremmin olkapäät nivelkuopissaan. Unohdin toisen liinan mutta nyt ajoi suht suorassa vaikka liina tuli oikean etujalan takaa. (Laitoin aluksi takajalkojenkin välistä mutta ajaessa Riesa siirsi itse liinan pois.)

noin 80 metriä, nurmi, best-in kengän kärjessä

Ei oo helppoo, on vaikeeta. Ryssimistä, estin menoa askeleen yli johti nyppäsyyn ja sekoiluun ja sitten välillä annoin mennä yli. Ite ihan sekasin sen ohjauksen kanssa tyyliin "jarrutanko vai enkö" sitten teen jotain siltä väliltä. Voi sissos. Pari jälkeä vielä katson tätä lyhyempää askelväliä sitten kyllä venytetään askeltakin.

Kuiva nurmi noin 150 metriä. Ajattelin palautella noita paskempia suorituksia ja laitoin keitettyä maksaa jäljelle. Piilottelin namit askeleila eri kohtiin ruohon sekaan. Nurmi oli niin kuiva että oli vaikea nähdä askelia ja ylityksiä tuli. Nyt ohjaus kuitenkin niin, ettei nykäisyjä ja katkoksia päässyt tulemaan. Hiúkan ketuttaa nuo askelien ylitykset varsinkin, kun ihan vinkurassa yrittää sitä jälkeä vääntää. Lyhyt askelväli oli jälleen ja sekin aiheutti edelleen omat hankaluutensa ajoon.

Joo parempi on se best-in, ei haise niin paljoa. Ja seuraavan teen kuten ennen vanhaan eli laitan sen namin kärkeen vetämällä sentin pari jalkaa taaksepäin. Hulluksi tulee kun yrittää niitä nameja kykkiä eri kohtaan jälkeä. Lisäksi oletan ettei Riesa sitten hypätä siihen seuraavaankaan jälkeen niin helposti, kun nami on kärjessä. Oma ohjaus on sen verran hakusessa, että toivon noinkin saavan rytmiä jäljestykseen kun ei namin paikka kokoajan vaihdu. Joskohan sitä saisi seuraavan jäljen vähän paremmin pakettiin. Toivottavasti pohja olisi sellainen että jäljet näkyisi.

Tottista ollaan otettu pikku pätkiä seuraamista, siis kaksi askelta noin kerran päivässä. Pihalla ollaan keskitytty tuohon leikkiin. Nyt otin vanhan nahkapatukan tuolta käyttöön ja se näköjään kelpasi. Olen keskittynyt siihen että Riesa voittaa patukan heti ekasta vastustamisesta ja tämä onkin tuonut tulosta, nyt sitä patukkaa tullaan välillä jopa tarjoamaan eikä vain juosta se suussa ympäri pihaa...  Istu käskyä olen yrittänyt otta patukan kanssa että saisi jotain jännitettä siihen hommaan.  

No just joo heti kun tulee kauniit ilmat ja ulkona olis niin kiva olla, tulee tappajaflunssa ja tainnuttaa ja eikä siinä vielä kaikki, kakruille kanssa, eli Kissanmaalla räkä lentää. Mutta nyten voiton puolella, joten kerettiin sitten loppuviikosta sössimään jälkiä oikein urakalla.

14. Jälki

Menin eilenillalla vakoilemaan Susannan ja Taiston, Outin ohjauksessa tapahtuvaa, kulmaharjoituksen aloitusta. Samalla tamppasin Riesalle jäljen pellon reunaan. Taiston kulmaharjoituksessa ei tullut uutta aikaisempiin oppeihin. Loppuun tallottiin viisi tyhjää joista viimeinen askel sen verran näkyvästi että apuohjaaja saa siihen ison palkan laitettua. Mutta mutta varsinaiseen jälkeen ja sen ajamiseen seuraavat muutokset tehdään meidänkin touhuihin:

• askelväli lyhyemmäksi, vain noin kämmenen leveys askeleiden väliin. Tällöin koiran ajotyyli tulee tasaisemmaksi ja nenä liukuu seuraavaan askeleeseen. Pitkä askelväli aiheuttaa sitä nokkimista.
• Ei hinkata sitä askelta vaan lyödään kerrasta maahan.
• pakko keskittyä itse siihen ajamiseen että se olisi tasaista, vähän löysää (nyrkkiä auki) kun syö ja kun lähdössä niin tiukennetaan, tuntuma säilyy kokoajan tasaisena.
• aloitus pari metriä ennen jälkeä hihna jalkojen väliin, pidetään hihnasta ja kpannasta kiinni ja tuodaan jäljen alkuun
• ei tarvitse vanhentaa

Sitten Riesan jäljelle, jolla pituutta oli noin 100 metriä ja lokit olivat syöneet kaikki namit tai oli siellä kolme jäänyt Riesallekin ja loppupurkkakaan ei ollut lokeille auennut. Järkevä ihminen olisi lopettanut heti, kun asian olisi tajunnut mutta eihän me. Me pohotetaan Riesan kanssa ihan loppuun saakka. Ottaen huomioon että tyhjiä tuli noin miljoona niin meni aika hyvin. Vasemman puoleinen askel jäi aika järjestelmällisesti tarkastamatta, rinne oli vino oikealle. Susanna onneksi tamppasi meille parinkymmenen metrin pätkän lihapullajälkeä heti siihen perään suoritettavaksi. Olkoon se 15. jälki  ja se meni ihan mukavasti.

16. jälki

Tänään aamulla sitten Arttu mukaan ja tekemään Susannan ja Taiston kanssa palauttavaa harjoitusta. No niin nyt on lyhyt askelväli

No nyt oli lyhyt askelväli mutta ne askeleet pitää olla ehdottomasti enemmän peräkkäin. Tämä jälki tuli onneksi kuvattua. Se että askeleet oli liikaa leväällään ja  lähekkäin (ja aikaisemmin ollut pidempi askelväli), johti siihen että Riesa pongasi jo seuraavan saman puolen askeleen, jolloin toinen jalka jäi tarkistamatta. Ja kun minä en päästänyt etenemään tarkistamatta, tuli rykäsy, nyppäsy ja hämmentynyt katkos, jolloin Riesa peruutti taaksepäin. Onneksi loppujälki meni paremmin. Tosin yhdellä loppupään askeleella oli pieni kuollut lintu. Oli niin maan värinen että oli vaan jäänyt multa jälkeä tehdessä huomaamatta. Riesa oli hyvin hämmästynyt juuri tästä jäljestä ja sitä nuuhkittiin todella pitkään... kunnes komensin eteenpäin. Loppu purkki pitää laittaa piiloon kunnolla, pongasi nyt purkin ja jouduin vaatimaan viimeiset askeleet, ei hyvä sekään. Onneksi tuo paalulle tulo ja jäljelle lähtö on parantunut edes vähän. Oma ajo asento on liian kumara koiran päälle, selkä suoraan. Namin paikkaa on vaihdeltava askeleilla. No sunnuntaina oikein ajatuksen kanssa!

Tempaistiin aamujäljet Susannan ja Taiston kanssa. Riesan jäljen pituutta oli noin 100 m ja namit joka askeleella kantapäässä. Pelto oli märkä ja upposin sinne jossainmäärin.... Jälki sai vanheta vajaan puoli tuntia. Tuulta ei juuri ollut mutta se vähä mitä oli oli vastaista. Plaah mä putosin eufeerisesta superjälkisuoritus tilasta. Meni kyllä suht ok mutta

• lähetys oli ihan päin honkia, jokohan sitä jossain vaiheessa osaisi siihen tehdä rauhoittumisen.
• kohellusalun jälkeen tuli yksi ihan ihme haahuilukohtaus kun estin menoa, Riesa on sen verran ohjaajapehmeä että saa oikeasti olla varovainen ettei tule vahingossa mitään nyppyjä.
• askeleet näkyivät ihan tajuttoman hyvin mikä johti siihen että pyrki nokkimaan askeleesta toiseen, tämän huomaa siellä liinanpääsä ryssimisenä ja hankalana ohjauksena. Eron tajuaa kun vertaa tuohon hyvin menneeseen 12. jälkeen, joka oli ihan tajuttoman helppo ohjata, kun nenä pysyi kokoajan ihan lähellä maata ja askelta haettiin heti askeleen jälkeen nuuhkimalla.
• lopussa näki purkin joten meni vauhdilla viimeiset kaksi askelta ja tuli sähellys olo koko lopusta..

Onneksi Taisto teki tosi hyvän jäljen, tuli hyvä fiilis.

Meidän seuraavassa jäljessä voisi:

• vaikkapa vaihdella askeleen pituutta.
• se on tehtävä sellaiselle alustalle, ettei askeleet näy.
• namit paremmin piiloon ja alkuun useita askelia joissa nami on kannassa ja kärjessä ja loppuun kanssa ja välillä vaihdellaan sen namin palkkaa askeleessa. 
• loppupalkka ilman purkkia vaihteeksi.
• sitten sen annetaan vanheta se tunti ja jos tuulee niin myötätuuleen.
• keskittynyt selkeä aloitus

Eilen tottisreeneissä saatiin lainata Taiston narupalloja ja ne olikin aikas mukavat. Riesa juoksi kieli vyönalla pallon perässä aikas monta heittoa. Rättileikkien ongelma on edelleen se, että Riesa ei minulle rättiä tuo sen voitettuaan vaan lillittelee pakoon. Nyt havaitsin maanantaireeneissä semmoisen, että jos menen kontilleen niin Riesa tuokin rätiä silloin. Ilmeisesti mä olen ihan liian uhkaava pystyssä. Riesan täytyy varmaan saada olla vähän enemmän tuhma noin yleisesti... Ja mä voisin vähän vähentää sitä rätistä vaivaamista ja antaa Riesan helpommin voittaa ja useammin ja nyt voi kun se tulee sen kanssa luo jos olen maissa.

Eteenmeno harjoitukset tuli aloitettua. Laitoin koiranmakkarakupin ämpärin päälle ennen reeniä. Ja lopuksi sitten lähdettiin toiselta laidalta etenemään, kokoajan toistin "eteen, eteen" ja pari metriä ennen Riesa ryykäsi ämpärille. Kauheella kiireellä se syö, ahne, onneksi.

Nonniin Riesan ihan ensimmäinen koiraleiri on sitten takanapäin. Meikäläinen pääsi lapsia karkuun vasta lauantaiaamusta ja silloinkin myöhästyin lähdöstä hieman, mikä aiheutti sen että Riesa oli Hauhon pikataipaleen jälkeen Fiiatin perässä hieman nenä vihreänä.

Mian koulutus oli sitä taattua laatua mitä osasin entuudestaan odottaakin. Ja itseään saa ihmetellä, että mikä kumma siinä on ettei se selkeä, hyvin rytmitetty, mustavalkoinen ohjaustyyli mene sinne selkärankaan niinkuin kerrasta vaan, joka kerta, kun asia käydään ihan kädestä pitäen läpi, tulee se "ahaa, niin juu" elämys. Mutta josko tämä tästä taas, uudella innolla. Heinäkuun leirillä voidaan sitten päivittää tilannetta, notta mihin suuntaan on homma mennyt. 

Riesalle otettiin seuraamisen alkua. Perusasennosta, perusasentoon, naksut ja palkka ja lopuksi vapaa. On näköjään tuo vapaakin jäänyt opettamatta, samoin istu-sana -oho-. Noutoa katosottin. Jatkan tunnarikapulan pitoreeniä mutta otan vierelle myös lelulla pito-veto, istumisharjoitusta.

Eilen illasta aloin ehdollistaa Riesaa makkaroita syöttäen hyvä-sanaan, toki sitä on käytetty, mutta vahvistan sitä nyt kuitenkin ihan samoin kuin naksua aikoinaan. Tarkoitus olisi saada kädet vapaiksi, jotta voisi alkaa palkaamaan jouheammin myös lelulla. Riesa vapautuu ja palkkaantuu kehuista hyvin, joten olisi hyvä muistaa muutenkin sitä kehaista, kuin vain naksua painamalla :P Jännitettä haluan alkaa luomaan myös. Tällä viikolla opetellaan lelulla (jännitettä luoden) istu-sana ja jatkettaan seuraamisharjoituksia. Nyt ollaan seuraamisen kanssa siinä pisteessä että otetaan perusasento, kaksi askelta ja perusasento. Täytyy opettaa se hyvä-vapaa ja palkkaus taaksepäin.

Sinänsä meidän treeni neljä kertaa päivässä on kutistunut näköjään säännöllisesti kahteen reenikertaan ja nyt on tullut otettua eri asioita lähes joka sessiolla. Katsotaan nyt tämä viikko palataanko vanhaan järjestelmällisyyteen vaiko jatketaanko vähän leppoisammassa tahdissa.

Jälki 11

Jälkireenit tuli sitten aloitettua leirillä myös. Tein kentän laitaan noin 40-50 m pitkän suoran. Nameja oli joka askeleella välillä kaksikin siten että kannassa ja kärjessä. Takatuuli. Mukavasti lähti jälkireeni käyntiin. Riesa ajoi intensiivisesti. Meni muutaman askeleen yli kun olin liian hidas jarrutuksen kanssa mutta ei varsinaisesti ryssinyt.

Jälki 12

Keskustelujen pohjalta kokeilin hieman pidempää askelväliä. Namit oli pääsääntöisesti kannassa mutta myös keskellä ja kärjessä askelta. Takatuuli ja pelto oli paikoitellen todella märkä, niin että askeleeseen muodostui lätäkkö. Jälki oli noin 80-100 m pitkä. Tämä meni kyllä aikasta hyvin. Riesalla oli jännät paikat vesiaskelissa ja vauhti hidastu niiden kohdalla kun piti tarkistaa kunnolla. Hirmu intensiivisesti ajoi, nenä ei noussut kertaakaan ja ohjaus oli helpompaa kun ei tarvinnut jarruttaa askeleen ylihyppyä peläten, vain antaa liinatukea tasaisesti. Olipas mukava suoritus, hyvä Riesa!

Tuon vesiestepätkän innoittamana tekisi mieli kokeilla eri pohjaa, vaikka multaa. Jos vaikka viitisen reeniä saisi tuollaisia suorituksia niin sitten voisi miettiä ehkäpä yhden namin pois jättmistä -vov-.

Leiri sinänsä oli varsin mukava, paikka oli hyvä, ruokaa riittävästi, koulutus erittäin laadukasta ja seura mitä parhainta. Kiitokset kaikille osallistujille!

No huh kun se Jaana vahtaa että me reenataan... Pakkohan se on taas aloittaa, pidettiin meinaa luova tauko (Ismon loman ajan) päivittäisestä tokohieromisesta, toki jotain ihan vähän touhuttiin. Eilen kuitenkin jälleen maanantaireenirivissä. Otettiin ihan hassuttelureeniä kun edellisellä kerralla, kaksi viikkoa sitten, tuli tehtyä aikas paha moka. Annoin ihan ylimitoitetun pakotteen toisen koiran tuijottelusta ja meni homma ihan käteen. Riesa päätti heti perään otetussa luoksetulossa väistää meikäläistä. No onneksi meni hirvistys ohi ja leikkikin onnistu sitten mutta olipa itseltä ihan typerä sössäys.

Nyt sitten otetaankin kenttäreeniä ihan vain pyrkimyksenä saada Rieska innostumaan tosissaan meikäläisestä ja yhdessä tekemisestä ja eilinen reeni meni itseasiassa aika kivasti. Automatkat Riesa tuppaa olemaan edelleen huonovointinen, joten ekan reenin otin ihan vain leikkiä ja toisella pätkällä aloiteltiin sitten seuraamista. Aikaa pitäisi liikkeisiin ottaa enemmän mukaan, myös kentällä. Riesa oli kovin pomppuinen eilen. Kun olen tottunut aikas vilkkaisiin koiriin niin Riesa tuntuu itselle kyllä kovin rauhalliselta. Oli kiva aurinkoinen päivä ja Jari otti tosi pro kuvia kaikista reenajista. Tässä myö:

Tämän viikon epistola on siis seuraamista ja kapulan pitoa.  Menipä muuten kauan ennekuin lähdin ottamaan ihan perusseuraamista. Noutoon ostin oikein noutokapulan ja sitä ollaan jo hieman ihmetelty. Meni aluksi hyvin mutta sitten se tippui vahingossa tassulle, joten siitä tuli vähän jänskä. Riesa on hieman pehmeä (jos pitää luonnetesti arvosanaa veikata). Mikä passaa oikein hyvin, kun olen oikeasti tosi tumpelo ihan perus järjestyksen pitämisessä...

Heh löysin Topin treenivihkon, jossa on meidän kaikki jälkireenit hupasaa luettavaa mutta ikävä tulee edelleen. Muistatko Jaana nää treenit? (tehty Lahjattomien leirillä)

3.10.2003 Jälki noin 300 askelta 3 esinettä. Pellolle ajettu p---skaa, haisi kyllä jälkeä tehdessä mutta sitä jaksa illasta vaihtaa paikkaa. Juu jäljesti, kusi 2 kertaa ja pyöri kerran selällään esine ilmaisussa.

4.10.2003 Parempi pelto, jälki noin 400 askelta esineitä 4. Ilmaisuissa ongelmia -> namit pois -> kissanruoka takaisin jäljelle. Yleisön vinkit - otettava enemmän tosissaan koiran suoritus! ja just päättänyt vähän rentoutua, jotta koirakin rentoutuisi.

Tälläviikolla on ohjelmassa ollut seiso-maahan hissi ja nouto, joka käsittää siis vain kapulan pitoreeniä.

Seiso-maahan lähti yllättäen sujumaan aika jouheasti. Kun tarkoitus on että kaikki neljä tassunpohjaa on kokoajan ihan samoilla kohdin niin jopa tällaisia onnistuttu tekemään. Välillä tulee sählää ja tassut hieman liikkuu ja Riesa pyrkii nousemaan maasta ylös ennekuin minä kerkeän mitään sanomaan.

Tänään on ollut noutopäivä ja nyt taisi Riesa kokea valaistumisen sen kapulan pidon kanssa, nyt kapula pysyy suussa vaikka päästän käsiä irti. Jiihaa! Nyt vain täytyy palkausta hieroa sen verran, että kosketan polvilla Riesan rintaan samalla kun tulee naks. Mikäli siis sattumalta ei ole jo niin lähellä, tuppaa inasen peruuttamaan kun ottaa sen tunnarikapulan suuhun. Toinen juttu mitä saa varoa on että pudottaa palikan herkästi takahampaille noin joka kolmas kerta. Oppisikohan se pitämään sitä tuossa kulmureiden takana jos etenisi vähän vielä hitaammin eikä vielä irrottaisi molempia käsiä kuin ihan sekunniksi pariksi...